Olin kymmenen, kun maailma kiinnostui sinusta. Miehestäsi tuli maailman tärkein mies ja sinut nostettiin esiin. Söin juusto-kurkkuvoileipää, join kylmää kaakaota ja luin sinusta lehdestä. Pidin lukemastani, olinhan ilmoittanut välitunnilla kaikille olevani feministi. Sinäkin olit sellainen. Ja käytit housupukua. Faniuteni sinetöi se, että meillä on sama syntymäpäivä.
16 vuotta myöhemmin jouduin testiin. Yliopiston ruokalassa muut kertoivat rakastavansa Barack Obamaa. Katseet kääntyivät minuun, miksi olin hiljaa, miksi en kertonut rakastavani? Silloin minun oli puhuttava, oli kerrottava, että olin valinnut sinut jo lapsena. Muistan vieläkin pilkkaavat sanat. Sinua sanottiin ruokalassa opportunistiksi, mutta minä surin, kun sinua ei valittu demokraattien presidenttiehdokkaaksi. Olisit ollut minun presidenttini.
Kun olit toissa vuonna Suomessa, kävelin Helsingin ruuhkassa ja nautin ajatuksesta, että hengitämme samaa ilmaa.
Teksti: Johanna Mitjonen
Palstalla kirjoittaja paljastaa ihailunsa kohteen.
