Veikko Eranti, demokratiaa tutkiva sosiologian tohtoriopiskelija, lisättiin itsenäisyyspäivänä median päivystävien dosenttien puhelinluetteloon. Häneltä kysyttiin tulkintaa Tampere-talon eteen järjestetystä Kiakkovierasjuhlasta ensin Ylen studiossa, sitten Helsingin Sanomissa.
”Taustalla on yhteiskunnallista kärjistymistä”, Eranti selitti.
Kun tapahtuu jotain uutisarvoista, kommentaattorin numeron tallennus toimittajan kännykkään tapahtuu näin: toimittaja etsii tittelin perusteella sopivan kuuloisen tutkijan ja panee tämän selvittämään, mikä kulloisenkin sekoilun laajempi yhteiskunnallinen merkitys on.
Tutkija vastaa jotain. Yleensä vastaus ei kerro tapahtuneesta vaan esittelee vastaajan lukeneisuutta. Eihän muutaman tunnin varoitusajalla pysty selvittämään, mitä kukakin milläkin tarkoittaa: vielä ei olla yksimielisiä edes siitä, oliko Mannerheim fasisti vai kansallissankari.
Niinpä tutkijat arvaavat kirjojen pohjalta, kuten Eranti itsenäisyyspäivän jälkeisenä. Kyseessä saattoi olla rakennepakettikeskusteluun turhautuminen tai sitten vain känninen keskustelupalstavitsi.
Sitten käykin ilmi, ettei lukeminen ole ainoa asia, mitä tutkijat tekevät. He saattavat olla myös sitoutumattoman vasemmiston jäseniä tai esimerkiksi Johan Bäckman. Tässä kohtaa toimittajaa ärsyttää ja ahdistaa: katoin vittu googlesta, mutta ei kerrottu.
Tutkija taas joutuu selittelemään, että hän on täysin puolueeton, yhtä huonossa asemassa veikkailemaan toisten mielenliikkeitä kuin kaikki kollegansa.
Minä olisin toivonut, että Eranti olisi ollut sitoutumattoman vasemmiston jäsenenä mukana järjestämässä Kiakkovierasjuhlia. Silloin hänen kommenttinsa olisivat olleet oikeasti kiinnostavia. Nyt ne olivat vain mielipiteitä ihmiseltä, jolla on valtiotieteen maisterin tutkinto. Sellaisia hänellä on lisääkin, esimerkiksi sivulla 37.
Teksti: Vappu Kaarenoja
Kuva: Noora Isoeskeli
