Mikä on uutinen? Vastausta etsivät vajaat 50 vuotta sitten norjalaistutkijat Johan Galtung ja Mari Holmboe Ruge. He kehittivät teorian uutiskriteereistä. Kaksikko listasi 12 tekijää, jotka toistuvat useimmissa uutisissa: mitä useampi kriteeri tapahtuman kohdalla täyttyy, sitä todennäköisemmin se uutisoidaan.
Maailman sanomalehdet, joilla on yhteensä 2,5 miljardia lukijaa, toimivat edelleen noiden sääntöjen mukaan. Vuonna 1965 listatut kriteerit ovat pitäneet häkellyttävän hyvin pintansa.
Mutta sitten tuli vuosi 2004. Mark Zuckerberg perusti Facebookin noin 5 000 kilometrin päässä norjalaistutkijoiden työhuoneesta. Palvelulla on jo yli miljardi käyttäjää, joiden soveltamilla julkaisukriteereillä ei ole mitään tekemistä perinteisten uutiskriteereiden kanssa.
Sosiaalista mediaa varten tarvitaan uudet uutiskriteerit. Sellaiset on helppo kehittää kääntämällä päälaelleen ne perinteiset. Perehdytään niistä muutamaan.
Merkittävyys. Mitä laajempaa joukkoa ta- pahtuma koskettaa, sitä suurempi uutinen se on. Nyt-liite kertoi pari viikkoa sitten, että Suomen kuuluisin nuori on 16-vuotias kaarinalaispoika Benjamin Peltonen. Häntä seuraa Instagramissa lähes 90 000 ihmistä. Miksi? Koska hän jakaa valokuvia omasta naamastaan.
Läheisyys. Mitä kauempana juna-onnettomuus, terrori-isku tai vallanvaihto tapahtuu, sitä varmemmin se jää paikallisten sää- ja urheilu-uutisten varjoon. Sosiaalisen median sääntö sen sijaan on, että mitä kauemmas lähdetään, sitä varmemmin lomakuvat ja check-in-päivitys Helsinki-Vantaalta keräävät kaksi- numeroisen määrän tykkäyksiä.
Eliittihenkilöt. Jos tapahtumaan liittyy tunnettuja eliittihenkilöitä, siitä uutisoidaan enemmän ja isommin kuin tavallisista kuolevaisista, uskovat Galtung ja Ruge. Sosiaalinen media sen sijaan on areena taviksille. Tuttavani kaverikuva kuntosalilta bodari-räppäri Mustan Barbaarin kanssa kahmi liki 200 Facebook-peukkua. Syy tykkäyksiin ei ollut julkkis sinänsä vaan se, että kuvassa poseerasi tykkääjien tuttu. Somessa julkkiksesta tulee merkittävä vasta taviksen rinnalla.
Uutisten tekijöitä on kautta mediatutkimuksen historian haukuttu siitä, että he korostavat tiettyjä asioita maailmassa ja unohtavat samalla aimo tukun muita. Samaa voisi sanoa Zuckerbergin seuraajista. Sosiaalisen median käyttäjien pahin synti liittyy ehkä tunnetuimpaan norjalaistutkijoiden teeseistä:
Negatiivisuus. Kuuluisin Galtungin ja Rugen uutiskriteeri on negatiivisuus. Sodan alkaminen on aina suurempi uutinen kuin sen loppuminen. Mitä kielteisempi tapahtuma on, sitä todennäköisemmin se saa huomiota mediassa. Sosiaalisessa mediassa tämä kriteeri on kaikkein vanhentunein. Brittilehti Daily Mail uutisoi taannoin, että naiset käyttävät elämästään keskimäärin vuoden ja neljä kuukautta itkemiseen. Sosiaalisen median kuvavirrasta kyyneleitä on turha etsiä. #parhautta
Teksti: Lauri Korolainen
Kirjoittaja on viestintäkonsultti, joka kirjoitti ennen uutisia.
