On perjantai, ja alkamassa on elokuun ja koko kesän viimeinen viikonloppu.
Kiasman eteen on parkkeerannut turistibussi. Perässä vedettävien matkalaukkujen pyörät rahisevat asvaltilla. Kun kello tulee varttia yli neljä, bussi on jokaista penkkiä myöten täynnä. Suuntana on Haikon kartano, jossa järjestetään Eurooppa-nuorten joka vuotinen Linnaseminaari.
Seminaari ”kokoaa eurooppanuoret keskustelemaan maanosamme tulevaisuudesta asiantuntija-alustajien johdolla.”
Viikonlopun ohjelma on printattu aaneloselle. Alustusten otsikot vilisevät silmissä: Euroopan talous ja talousalueen tulevaisuus. Oppositionäkemyksiä talouspolitiikasta. Euroopan kansalaisuuden teemavuosi. EU:sta paremman työelämän moottori. Alueiden Eurooppa, Suomi ja Euroopan unioni.
Linnaseminaari on viikonloppu täynnä Euroopan unionia.
Vuonna 1994,kun useimmat nykyiset eurooppanuoret leikkivät vielä pihalla kirkonrottaa, Suomi valmistautui äänestämään Euroopan unionin jäsenyydestä. Jäsenyyden puolesta kampanjoinut leiri painatti julisteita, joissa kahdesta keltaisesta EU-tähdestä oli väännettyhymynaamat. Niille oli aseteltu Suomi-hatut päähän.
Kampanja onnistui, 57 prosenttia suomalaisista äänesti kyllä unionille.
Kampanjaa vetänyt yhdistys, Eurooppalainen Suomi, jäi elämään. Järjestöön perustettiin nuoriso-osasto, joka nimettiin myöhemmin Eurooppanuoriksi. Eurooppanuorten ensimmäinen kokous pidettiin marraskuussa 1997 ravintola Manalassa. Paikalla olivat muun muassa nykyinen demarikansanedustaja Miapetra Kumpula-Natri, tämänhetkinen valtiovarainministeri Jutta Urpilainen ja tämän tuleva aviomies Juha Mustonen.
He eivät arvanneet, miten suureksi Eurooppanuorten toiminta vielä paisuisi.
2000-luvun alkuun asti järjestö pysyi pienenä, jäseniä oli muutama kymmenen. Vuosituhannen vaihteen jälkeen se alkoi kasvaa. Viisi vuotta sitten rikkoutui tuhannen ihmisen raja, ja kaksi vuotta sitten ylitettiin jo 1500 jäsenen rajapyykki.
Eurooppanuorilla on sisarjärjestöjä kaikissa Euroopan maissa. Niistä vain Saksassa on enemmän jäseniä kuin Suomessa.
Vuonna 2004 järjestö lanseerasi kesäseminaarin, jonka nimi on nykyisin Linnaseminaari. Joillekin se on kesän kohokohta.
Kun Eurooppanuorten bussi kääntyy Mannerheimintieltä Helsinginkadulle, toiseksi viimeisellä penkkirivillä istuva nuori mies liittyy takapenkkiläisten keskusteluun:
”Olin viikon golfaamassa Kalajoella ja Vuo- katissa, ja siellä satoi koko viikon”, mies sanoo penkkien väliin jäävästä raosta.
Hän on pukeutunut valkoiseen pikeepaitaan ja vetänyt sen päälle ruskean villapaidan.
”Me ei olla varmaan vielä tavattu. Tommi Arina”, mies esittäytyy.
Arina, 30, opiskelee Haaga-Heliassa liiketaloutta kolmatta vuotta. Hän on ollut mukana muissakin järjestön tapahtumissa, kuten ydinvoimalakierroksella Olkiluodossa ja Eurooppa-risteilyllä Tukholmassa.
Tämä on hänen elämänsä toinen Linnaseminaari. Odotukset ovat korkealla.
”Tämä on kesän pääviikonloppu”, Arina sanoo.
Niin on monelle muullekin. Tänä vuonna Linnaseminaarin 50 paikkaa täyttyivät ennätysnopeasti. Tunkua oli niin paljon, että myyntiin pantiin vielä kymmenen 50 euron hintaista seminaarilippua.
Osa seminaarin osallistujista on Tommi Arinalle ennestään tuttuja, mutta bussissa on monta uutta naamaa.
Kun bussi ylittää Mäkelänkadun, kuulen ensimmäisen kerran v-sanan.
Tommi Arinalla on viikonlopulle ainakin yksi selkeä tavoite: ”Teen varmasti verkostoitumista eri ihmisten kanssa.”
Samoihin aikoihin, kun suomalaiset sanoivat Euroopan unionille kyllä, suomen kieleen ilmaantui uusi sana. 1990-luvun muotisana oli verkostoitua. Tai verkottua, kuten Kotimaisten kielten tutkimuskeskus suositteli synonyymiksi.
Tutkimuskeskuksen sanatietokantaan lisätään uusia sanoja sitä mukaan, kun tutkijat bongaavat niitä.
Ensimmäinen osuma verkostoitumiselle on vuodelta 1993, jolloin sana esiintyi Kauppalehdessä. Seuraavana vuonna se ilmestyi Helsingin Sanomien sivuille.
Verkostot tunkeutuivat pian virkamiestenkin tajuntaan. Opetusministeriön koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategiaan vuodelta 1995 kirjattiin:
”Tietoyhteiskunnan kansalaisilta vaaditaan hyvää yleissivistystä, monipuolisia taitoja toimia ja ratkaista ongelmia sekä jatkuvasti muuttuvan ja verkottuvan työelämän vaatimaa ammattitaitoa.”
Tämä oli kymmenen vuotta ennen Facebookia. Virkamiehet eivät tienneet, miten tiheäksi työelämän verkosto vielä punoutuisi.
Eurooppanuoret istuvat kylpylähotellin kongressikeskuksen pitkien pöytien ääressä. He ovat selvästi ihmisiä, jotka silittävät vaatteensa.
Huone on täynnä nuoria miehiä, joilla on värikkäitä chinos-housuja, puvunhousuja, parilla farkut. Ja tietenkin kauluspaidat.
Naisten kynnet on lakattu nudeilla sävyillä tai värittömällä lakalla. Valkoiseen villajakkuun pukeutunut nuori nainen on asetellut lattialle Pradan mustan laukun. Hän tekee muistiinpanoja lehtiöönsä pyöreällä, selkeällä käsialalla.
Eurooppanuorten puheenjohtaja Hanna Harrison, 26, puhuu mikkiin.
”Jotta meillä olisi paremmin aikaa tutustua toisiimme, tänä vuonna Linnaseminaari järjestetään ensimmäistä kertaa kolmipäiväisenä”, Harrison sanoo.
Hänellä on pitkä vaalea tukka ja metallisankaiset silmälasit.
Harrisonin puheenvuoron jälkeen pannaan mikki kiertämään, vuorossa on esittelykierros. Kaikki esittäytyvät englanniksi, sillä eturivissä istuu seminaariin puhumaan kutsuttu Britannian suurlähettiläs Matthew Lodge.
Esittelypuheenvuoroissa vilisee erilaisia Eurooppa-järjestöjä: European Movement in Finland, JEF eli Young European Federalists, JEF Helsinki, European Youth of the Capital Area, Model European Parliament.
Ja nyt huoneeseen astelee kanarianlinnunkeltaiseen hameeseen pukeutunut kansanedustaja Miapetra Kumpula-Natri.
”There are many many future leaders of Finland and Europe in this room”, Kumpula-Natri imartelee yleisöä.
”And I have proof.”
Eurooppanuoria on päätynyt töihin esi- merkiksi valtiovarainministeriöön, pääminis- terin kabinettiin ja Olli Rehnin kabinettiin, Kumpula-Natri kertoo.
Esimerkiksi valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen – itsekin entinen Eurooppanuorten puheenjohtaja – uudeksi erityisavustajaksi valittiin keväällä Matti Niemi, Eurooppanuorten puheenjohtaja kahden vuoden takaa.
Ennen kuin Kumpula-Natri aloittaa varsinaisen alustuksensa, hän muistuttaa osallistujia nauttimaan toistensa seurasta, ystävystymään ja verkostoitumaan.
Ja sinkut varokaa – kuten Jutta Urpilainen, myös Miapetra Kumpula-Natri löysi aviomiehensä eurooppanuorten kautta.
Nuorisotutkimusverkoston tutkija Sofia Laine törmäsi Eurooppanuoriin tarkastellessaan nuorten osallistumista EU:n nuorisopolitiikkaan. Tutkimuksessaan hän käytti aineistona muun muassa Eurooppanuorten jäsenten haastatteluita.
Hän uskoo, että yksi syy järjestön suosioon on se, että Eurooppanuorissa pääsee kokeilemaan eri osallistumisen muotoja. Tarjolla on esimerkiksi hallituspaikkoja itse Eurooppanuorissa ja lisäksi järjestön paikallisosastoissa. Kaikille riittää CV-merkintöjä.
”Nuorten matkoja seminaareihin suuriin kaupunkeihin kotimaassa ja myös ulkomail€¨le sponsoroidaan. Järjestön kautta voi pieneltä paikkakunnilta päästä verkostoitumaan isoihin tapahtumiin.”
Taas v-sana.€¨ Sofia Laineen mukaan verkostot ovat Facebook-sukupolvelle sosiaalista pääomaa, joka tuo turvaa epävarmuuden keskellä.
”Nykyään korkeakoulututkinto ei riitä. Tärkeitä ovat persoona ja se, miten tulee tutuksi ihmisille, joista voi olla hyötyä uralla tai opinnoissa.”
Lauantai on Linnaseminaarinpääpäivä. Ohjelmaa on yhdeksän tuntia. Hengähdystauon tarjoaa ”kahvibuffet” Haikon kartanon konferenssikahvilassa.
Kahvijonossa nimi kaikkien huulilla on Tom Packalén, perussuomalaisten kansanedustaja.
”Se oli aika asiatonta. Siis hänhän vertasi Euroopan unionia Neuvostoliittoon!” parahtaa Emilia Machuca.
Kyse ei ole siitä, ettei Eurooppanuorissa hyväksyttäisi kriittistä keskustelua. Päinvastoin, siihen jopa kannustetaan. Siihen tähtää tuore kampanjakin, jonka sloganin mukaan EU ”ei ole täydellinen, vaan tähdellinen”.
Mutta Neuvostoliitto-vertaus meni jo liian pitkälle.
Yleensä keskustelu on asiallista. Eurooppanuoret ovat tottuneita argumentoijia. Suuri osa järjestön aktiiveista on mukana myös jossain poliittisessa nuorisojärjestössä. Tällä kertaa seminaarissa on mukana poikkeuksellisen vähän kokoomusnuoria, sillä Linnaseminaarin kanssa samaan aikaan osui Kokoomusnuorten liittokokous.
Nykyinen Eurooppanuorten puheenjohtaja Hanna Harrison on ensimmäinen ”sittari” puheenjohtajana, eli poliittisesti sitoutumaton.
Mielenkiintoiset keskustelut ovat toiminnan suola:
”Hyvä debatti, verkostoituminen ja loistavat puitteet”, listaa Emilia Machuca kolme tärkeintä syytä osallistua Linnaseminaariin.
Mutta nyt ei ole enää aikaa rupatteluun, kahvit kurkkuun ja menoksi. Ohjelma jatkuu, ja nyt on ilmeisesti luvassa sitä hyvää debattia: salissa on alkamassa workshop.
Ensimmäisen puheenvuoron ottaa tummaan pukuun pukeutunut Antti Ahonen. Hän nojautuu polviinsa ja sanoo:
”Okei, eli pitäiskö lähteä liikkeelle siitä, että on avoin keskustelu ja heitetään ideoita. Yksi asia, mikä tulee heti mieleen, on demokraattinen legitimiteetti. EU tarvitsee selkeämmät rakenteet”.
Tuomas Nirkkonen ottaa ajatuksesta kopin ja jatkaa:
”Ajattelin ihan samaa. Se, että komissio valittaisiin vaaleilla, lisäisi kiinnostusta EU:ta kohtaan”, hän sanoo.
Tässä ryhmässä tehtävänä on pohtia, kuinka EU:n päätöksentekojärjestelmästä saataisiin helpommin ymmärrettävä ja avoimempi.
Keskustelu soljuu, kaikki saavat suunvuoron. Ryhmässä ollaan yhtä mieltä siitä, että EU:n laajuisten kansalaisaloitteiden tekeminen voisi herätellä kiinnostusta unionia kohtaan.
”Miten olisi kansalaisaloite komission hajottamisesta”, Tuomas Nirkkonen heittää väliin.
Sitten ryhmät esittelevät johtopäätöksensä koko salille fläppitaululla. Eteen kävelee valkoi- siin pukeutunut nuori nainen.
Hän puhuu ”EU-kylvyistä”, joita pitäisi tarjota jo tarhaikäisille.
Jos olet iältäsi jotain 16 ja 35 vuoden välillä, voit laskea itsesi CV-sukupolveen.
Termiä käytti ensimmäisenä Helsingin yliopiston valtio-opin yliopistonlehtori Kari Paakkunainen 2000-luvun alussa
”Enää ei riitä hyvä yleissivistys ja yleinen humanismi. Ollakseen jotain ihmisen on oltava originelli”, Paakkunainen sanoo.
Hänen mukaansa nuoret pyrkivät ”meritoitumaan” olemalla mukana erilaisissa järjestöissä. Sillä yritetään kasvattaa uskottavuutta mahdollisten työnantajien silmissä: on oltava aktiivinen; ei riitä, että kirjoittaa CV:hen harrastukseksi kirjojen lukemisen.
Paakkunaisen mielestä toinen nimitys CV-sukupolvelle on yksilöllisen pakkovalinnan sukupolvi. Nykyopiskelijoiden elämää leimaa mahdollisuuksien loputon kirjo.
”Valinnanmahdollisuuksia on ihmisillä enemmän kuin koskaan. Valintojen tekeminen voi olla ahdistavaa, mutta käytännössä se on pakollista. Hyvän portfolion rakentaakseen ihmisen on valittava oma subgenrensä”, Paakkunainen sanoo.
Vihreiden kunnallispoliitikko Erkki Perälä on puolestaan kutsunut tätä sukupolvea epäpoliittiseksi sukupolveksi.
”Korkeakouluopintojeni alussa minulle ja opiskelutovereilleni korostettiin joka välissä verkostoitumisen tärkeyttä. Verkostoitua saattoi esimerkiksi hoitamalla erilaisia luottamustoimia järjestöissä. Monet opiskelutovereistani menivätkin fuksivuonnaan kantamaan kaljaa ainejärjestön virkistystilaisuuksiin”, Perälä on kirjoittanut.
Ennen maailmaa parannettiin perustamalla kansainvälisiä solidaarisuusliikkeitä. Nykyään kansainvälisillä järjestöillä parannetaan CV:tä.
Kuvittelenko, vai eikö kaikilla ole tukka ihan niin suorassa kuin aikaisemmin? On sunnuntaiaamu, ja villeimmät eurooppanuoret ovat edellisiltana valvoneet puoli kuuteen Haikon kartanon laiturilla. Mutta kukaan ei ole ollut liian kännissä: ihmiset ovat täällä vähän varovaisia. Uusiin tuttavuuksiin voi törmätä vielä työelämässä, joten täällä ei sekoilla.
Mutta valvominen ottaa veronsa.
Onneksi tutkija Tuomas Malisen esitelmä Miksi euroalue on ongelmissa herättää kuulijat.
Malinen osoittelee valkotaululle laserilla. Hän puhuu pian julkaistavasta laajasta tutkimuksestaan, jonka johtopäätökset ovat harvinaisen selvät. On vain kaksi vaihtoehtoa: euroalueen on joko hajottava tai EU:sta on tehtävä liittovaltio, jolla on yhteinen talous yhteisine tulonsiirtoineen.
Nykyisellään euro ei ole toimiva valuutta, Malinen sanoo.
Kovaa puhetta, mutta se ei lannista tunnelmaa. Eurooppanuorten puheenjohtaja Hanna Harrison antaa kiitokseksi puhujalle kynttilän, tarttuu mikkiin ja pitää seminaarin päätöspuheen.
Puheessa on luottavainen sävy:
”Asiat muuttuu, menneisyyteen ei olla palaamassa EU:ssa, ainoa suunta on eteenpäin. Olen vakuuttunut, että jos yhdessä tehdään ja ollaan aktiivisia, varmasti saadaan aikaan mielettömiä asioita.”
Harrisonin puheen jälkeen Eurooppanuoret pakkautuvat taas bussiin kohti pääkaupunkia. Kesän viimeinen viikonloppu on lopuillaan, seuraavalla viikolla alkaa syksy.
Onneksi ystävyys lämmittää. Kotona Facebookissa odottaa kolme uutta ystäväpyyntöä.
Teksti: Vappu Kaarenoja
Kuva: Katri Naukkarinen
