Richard Florida, kaupunkitutkija Yhdysvalloista, esitteli meille ihmistyypin, jota olemme aina ensitapaamisesta lähtien kadehtineet. Nämä tyypit suunnittelevat siistejä juttuja, istuvat kivijalkakahviloissa ja suuri ikkunaisissa konttoreissa ja ovat häiritsevän hyvin selvillä omasta viileydestään. He ovat luova luokka, termi, jonka Florida lanseerasi kirjassaan The Rise of The Creative Class vuonna 2002.
Luova luokka majailee esimerkiksi Kreuzbergissä, Brooklynissa ja Punavuoressa ja tekee siellä muutakin kuin hörppii erikoiskahveja: tuottaa luovuudellaan ja innovaatioillaan vaurautta ja kilpailukykyä koko yhteiskunnalle.
Florida kehitti luovan luokan käsitteen 2000-luvun alussa. Silloin globalisaatiosta puhuttiin vielä uhkana kansantaloudelle, ja maailma rakentui vastakkainasetteluun, me vastaan muut maat. Punavuorelaisten piti ratkaista, miten Suomi pärjää kilpailussa brooklynilaisia tai kreuzbergiläisiä vastaan.
Jos helsinkiläisen luovan luokan unelmatyöpaikkaa, Demos Helsinkiä, on uskominen, luovan luokan aika on nyt kuitenkin ohi. Nyt paitsi ongelmat myös ratkaisut ovat globaaleja. Nyt tulee Utelias Luokka.
Demoksen ja kansainvälisen liikkuvuuden keskuksen Cimon huhtikuussa julkaiseman tutkimuksen mukaan maailma ei enää ole niiden, jotka suunnittelevat makeimmat jutut läppäreillään, vaan niiden, jotka jakavat kiinnostavimmat sisällöt tableteilla. Enää ei siis tarvitse keksiä uutta ja huutaa omia ajatuksiaan. Nyt tärkeintä on kuunnella, olla kiinnostunut ulkomaailmasta ja ymmärtää, mistä siinä on kysymys. Laaja-alaisuus on uusi asiantuntijuus. Eikä siinä ole kysymys koulutuksesta, ammatista tai asuinpaikasta – vaan asenteesta. Luovaan luokkaan pääsi vain pieni luova eliitti, utelias voi olla jokainen.
Jaa mitenkö tämä liittyy sosiaaliseen mediaan?
Kiinnostavin Twitter-seurattava tai Facebookkaveri ei enää ole se, jonka elämä on ihaninta tai joka osaa hauskimmin kuvailla kommelluksensa. 2010-luvun sometähdet ovat niitä, jotka tuovat newsfeediin mielenkiintoisimmat linkit, tarkkasilmäisimmät havainnot ja merkityksellisimmät tulkinnat siitä, mitä maailmassa on meneillään.
Ipadilla olisi kömpelö kirjoittaa kirjaa, suunnitella pelejä tai remixata Madonnaa. Ehkä siirtymä luovasta luokasta uteliaaseen on kuin loikka läppäreiden itsetekemistrendistä tablettien jakamiskulttuuriin. Utelias luokka tarkoitta samalla siirtymää Facebook-sukupolvesta Twittersukupolveen. Katse kohoaa minusta muihin.
Ai miten niin? Kun Facebookissa alkaa päivittä statusta, tyhjässä tekstikentässä odottaa kysymys: ”What`s on your mind?” Twitteriä se ei kiinnosta. 140 merkin tyhjä tekstilaatikko ei kysy, mitä sinun mielessäsi on, vaan mitä tapahtuu: ”What`s happening?”
Niin, kumpaan kysymykseen sinä kuulisit mieluummin vastauksen?
Teksti: Lauri Korolainen
Kuvat: Nick Tulinen
Kirjoittaja on Ylioppilaslehden sosiaalisen median kolumnisti, joka yrittää noudattaa somen 8+2-sääntöä: itsestään saa puhua – mutta vain viidesosassa päivityksistä.
