Lukuja pöytään, Unicafe

T:Teksti:

Kaivopihan Unicafen laarissa möllötti vetistä salaattisilppua ja kurkkukuutioita. Tottumuksesta lapoin niitä lisukelautaselle porkkanaraasteen kaveriksi. Ja miksi en olisi lappanut, viattomia salaatinruppanoita.

Hälytyskellot soivat, kun näin tämän numeron kansihenkilön, ilmastonmuutosaktiivi Ville Hulkkosen jättävän salaattipihdit koskemattomiksi Unicafessa. Hän pinosi salaattilautaselleen pelkkää porkkanaraastetta.

Hulkkonen on opiskelija ja perheenisä, joka aikoo vähentää hiilipäästönsä 3 000 kiloon vuodessa – kahdeksaan kiloon päivässä. Jos jokaisen maapallon ihmisen hiilenkulutus olisi sitä luokkaa, planeetta voisi säilyä elinkelpoisena. Nyt suomalainen käyttää hiiltä noin 10 000 kiloa vuodessa.

Siksi Hulkkonen välttelee salaattia talvella. Salaatti vaatii lämmittelyä: suomalaisissa kasvihuoneissa on kesä, vaikka ulkona olisi 20 astetta pakkasta.

Kilo nahjaantunutta salaattia Unicafen lootassa on vaatinut noin viisi kiloa hiiltä – yli puolet Ville Hulkkosen kahdeksan kilon päiväbudjetista. Porkkanakilo taas on polttanut hiiltä vain 0,5 kiloa.

Hulkkonen on luopunut monesta sellaisesta asiasta, josta minun on vaikea päästää irti (esimerkiksi bussilla matkustamisesta, lentämisestä ja kahvimaidosta).

Mutta talvisalaatista voisin minäkin helposti luopua.

Unicafen omistaa ylioppilaskunta, joka tehtailee erilaisia ympäristö- ja vastuullisuusstrategioita. Strategioiden sijaan haluaisin tietoa. Haluan, että Unicafe alkaa merkata ruokalajien yhteyteen niiden hiilijalanjäljen.

Jos tarjolla on sekä pinaattilettuja että lohta – molemmat maukkaita – valitsen mielelläni sen, kumpi tuhoaa planeettaamme vähemmän. Jos vain tietäisin, kumpi se niistä on.

Kun ensi lukuvuonna marssin Kaivopihan Unicafeen, toivon näkeväni siellä lukuja.

Teksti: Vappu Kaarenoja
Kuva: Noora Isoeskeli