Onneksi olkoon! Keskustelu Suomen Nato-jäsenyydestä täytti 20 vuotta. Vilkas nuorukainen on päässyt esille erityisesti presidenttiehdokkaiden tenteissä. Valitettavasti synttärisankari ei voi kovin hyvin. Hän on vähän, tiedättehän, yksinkertainen.
Oikeastaan koko keskustelu on typistynyt väittelyyn siitä, kuka vastustaa Natoa ja millä tavalla. Ääripäissä ovat Sauli Niinistö, joka veisi Suomen Natoon heti, jos se sopisi äänestäjien enemmistölle, ja Paavo Arhinmäki, joka kertoo olevansa kaikista Nato-vastustajista puhdasoppisin. Koska vaalikamppailua saadaan kestää vielä toista kuukautta, ei synttärisankaria pitäisi päästää taantumaan enää lisää. Ylioppilaslehti pyytää ehdokkailta laadukkaampaa keskustelua Natosta ja puolustuspolitiikasta. Aloitetaan vaikka näistä.
1. Nato maksaisi enemmän
Natoon liittymistä puolustetaan joskus väittämällä, että se toisi säästöjä puolustusmenoihin. Asevelvollisuusarmeija on kallis, ja kun Hornet-kalusto ensi vuosikymmenellä käy vanhaksi, ilmapuolustuksen uusiminen on erittäin tyyristä. Ehkä Nato voisi hoitaa homman?
Natoon liittyminen ei kuitenkaan toisi säästöjä. Ulkoministeriön tekemän selvityksen mukaan sotilasliiton rakenteisiin ja hallintoon uppoaisi suoraan noin 40 miljoonaa euroa. Kohtuullisen vauraana maana Suomi olisi Naton rahoittamisessa nettomaksaja. Lisäksi jäsenyys toisi painetta kasvattaa sotilasmenoja. Nato on asettanut jäsenmailleen tavoitteen, jonka mukaan puolustusbudjetin tulisi olla kaksi prosenttia bruttokansantuotteesta. Naton laskukaavan mukaan osuus on Suomessa nyt noin 1,6 prosenttia eli 2,8 miljardia euroa. Nato-lisää tulisi siis teoriassa noin 750 miljoonaa euroa.
Tulevaisuudessa Euroopan osuus Naton kustannuksista ei ainakaan pienenisi, sillä Yhdysvaltojen huomio keskittyy yhä enemmän Aasian ja Tyynenmeren piiriin.
”Amerikkalaiset eivät enää halua maksaa Euroopan puolustamisesta”, sanoo valtiotieteen tohtori, eversti evp. Pekka Visuri.
Nato-maista harva kuitenkaan satsaa puolustukseen normien mukaisesti. Kehno tilanne, jota velkakriisi ei ainakaan helpota, tuli esille viimeksi Libyan sodassa. Tarvittaessa Natolta voitaisiin saada lähinnä ilmatukea, arvioi puolustusministeriön entinen ylijohtaja, puolustusneuvos Ilkka Puukka. Maavoimien suhteen Suomi on nyt ja tulevaisuudessa omillaan.
2. Suomalaiset upseerit fanittavat Yhdysvaltoja
Suomelta puuttuu visio siitä, miten maata tulevaisuudessa puolustetaan, oltiin Natossa tai ei. Sotilashallinnosta väitöskirjan tehnyt Ilkka Puukka toivoisi puolustusvoimilta pitkäjänteisempää ajattelua asiassa. Hänen mukaansa alueellisen puolustuksen kehittäminen on jäänyt jalkoihin, koska Suomen korkeat upseerit ryhtyivät ottamaan mallia Yhdysvaltain suurvalta-armeijasta.
”Hyvin suuri osa päättävässä asemassa olevasta kenraalikunnasta on käynyt Yhdysvalloissa koulutettavana. Sieltä on voinut tulla mieltymyksiä, jotka ovat vaikuttaneet puolustusvoimien kehittämiseen.”
Yhdysvaltain teknologialla marssiva armeija ei kuitenkaan sovi sellaisenaan Suomen oloihin.
”Alueellista puolustusta ei ole juuri kehitetty 1970-luvun alun jälkeen. Se on jäänyt unohduksiin, vain teknologia on kiinnostanut sotilaita”, Puukka arvioi.
Viime viikolla julkistettu alueellisten joukkojen taistelutavan muuttaminen antaa toivoa paremmasta. Uudistuksen myötä alueellisten joukkojen toimintaa on tarkoitus ryhtyä kehittämään aiempaa joustavammaksi ja pieniin osastoihin perustuvaksi.
Puukka perää laajaa julkista arvokeskustelua siitä, miten ja millä eväillä maata tulevaisuudessa puolustetaan. Tieto suunnitelmista tai niiden puutteesta on reserviläisten ja ammattisotilaiden oikeus.
3. Puolustuksesta puhuvat vain sotilaat
Mitä tapahtuisi, jos rahasta puhuisi julkisuudessa vain pankkien henkilökunta?
Tällä hetkellä armeijasta käytävää keskustelua ohjaavat sotilaat. Tässä olisi presidenttiehdokkaille mietittävää, onhan presidentti ainakin toistaiseksi puolustusvoimien ylipäällikkö. Puolustuskeskustelua ohjataan nyt Pääesikunnasta. Ilkka Puukkan mukaan sotilaat nostavat teemat esiin, eikä puolustusministeriöstä ole vetämään linjauksia.
”Sotilasjohto ohjaa mediaa omilla mielipiteillään, ja puolustusministeri Stefan Wallin on lähtenyt sotilasjohdon mukaan.”
Tämä voi näkyä myös Natoon liittyvissä avauksissa.
”Moniin johto- ja suunnittelutehtäviin siilautuu henkilöitä, jotka arvelevat hyötyvänsä Nato-myönteisyydestään”, toteaa Pekka Visuri.
Kun Upseeriliitto selvitti jäsentensä Nato-kantoja keväällä 2010, liittoutumisen kannattajiksi ilmoittautui 55 prosenttia upseereista. Korkeimmista upseereista, kenraaleista ja eversteistä, Natoon liittyisi kolme neljäsosaa.
Pitkällisestä julkisesta keskustelusta huolimatta viimeistä sanaa Natosta ei ehkä vielä ole sanottu. Ilkka Puukka kaipaa perusteellista tieteellistä selvitystä Nato-jäsenyyden hyödyistä ja haitoista.
”Tätä varten on olemassa Maanpuolustuskorkeakoulu, jota Suomessa ei mielestäni ole hyödynnetty tarpeeksi. Myös muut yliopistot voisivat osallistua työhön.”
4. Nato-optio happanee käsiin
Pekka Visuri muistuttaa, että sotilasliitto on muuttunut radikaalisti kylmän sodan päättymisen jälkeen. Natoa ei ehkä ole kymmenen vuoden kuluttua olemassa nykyisessä muodossaan. Sen painopiste on jo nyt siirtynyt Välimerelle ja Aasiaan.
Kannattaako Nato-option pohtimiseen panna paukkuja, jos asialle ei lähivuosina aiota tehdä mitään? Hallitusohjelmassa todetaan selkeästi, että Nato-jäsenyyden hakeminen ei ole ajankohtaista.
”Natolla ei tällä hetkellä ole laajenemissuunnitelmia. Myöskään esimerkiksi Itävallassa tai Ruotsissa ei keskustella Natoon liittymisestä”, Visuri sanoo.
5. Suomalaiset eivät vastusta liittoutumista
Suomalaiset vastustavat ankarasti liittymistä Natoon. Viime vuosina gallupeissa Naton vastustajiksi on ilmoittautunut tasaisen varmasti kaksi kolmannesta vastaajista, kun jäsenyyden kannattajiksi tunnustautuu korkeintaan neljännes. Mutta ei kysymys liittoutumisesta näin yksinkertainen ole.
Tuoreimman Eurobarometrin mukaan EU:n yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa kannattaa 64 prosenttia suomalaisista. Liittoutumishaluja siis on, mutta ei nykymuotoisen Naton kanssa.
”Jos Yhdysvallat ja muut Euroopan ulkopuoliset maat lähtisivät Natosta, silloin sotilasliitto sulautuisi unioniin ja Suomenkin jäsenyys olisi ehkä mahdollinen”, Pekka Visuri tuumii.
Sanat Hannu Hallamaa, kuva Otto Donner
