Kuoleman, tuhon ja väkivallan perässä matkustaminen kasvattaa suosiotaan.
Auschwitzin keskitysleirillä kuoli 1-1,5 miljoonaa ihmistä. Nyt siellä käy vuosittain yli puoli miljoonaa turistia. Auschwitz on yksi tuskaturismin tunnetuimmista kohteista, mutta yleisöä vetävät muutkin kauhun ja kuoleman paikat ympäri maailmaa.
Tuskaturismin suosio perustuu paitsi oppimishalulle ja tarpeelle kunnioittaa muistoa, myös uteliaisuudelle, tirkistelynhalulle ja jännityksen etsimiselle. Englanniksi matkailun muotoa kutsutaan nimillä dark tourism, black tourism, grief tourism tai thanatourism. Viimeisin viittaa Thanatokseen, Kreikan mytologian kuoleman henkilöitymään.
Tuskaturismi kasvattaa suosiotaan. Tunnetuimpien kohteiden kuten keskitysleirien, kansanmurhista kertovien museoiden ja slummien kävijämäärät kasvavat. Lancashiren yliopistoon Iso-Britanniaan avataan ensi vuonna osasto, jolla tutkitaan ihmisten halua matkustaa näkemään kärsimyksen tyyssijoja. Aihetta tutkinut Lancashiren yliopiston tutkija Philip R. Stone toteaa, että kuolema on ollut osa matkailua pidempään kuin mikään muu reissuilmiö. Ajatus juontaa juurensa jo antiikin ajalta, jolloin roomalaiset kokoontuivat Colosseumille seuraamaan gladiaattoreiden taistoa.
Tutkija Derek Alderman muistuttaa, että nykypäivän tuskaturismi on monimuotoista. Tuskaturismia voidaankin tarkastella esimerkiksi sen synkkyyden asteen kautta: käsitteen alle kuuluvat niin matka holokaustimuseoon kuin keskitysleirille – jälkimmäiseen vain liittyy todellista tuskaa huomattavasti enemmän.
Suomessa kohteita on vain kourallinen. Retket Bodominjärvelle tai matkat Karjalan taistelukohteisiin eivät ole tuskaturistille yhtä kiinnostavia kuin vaikkapa Ruandan kansanmurhan paikat. Suomeen ei matkusteta katsomaan kärsimystä, eikä sitä myöskään markkinoida. Helsingissä lähimmäs pääsevät Suomenlinnan vankitarinat. Katajanokan hotelliksi muutettuun vankilaan on jätetty pari selliä, joissa turistit pääsevät miettimään, millaista oli olla vankina. Kevyttä kamaa – lahden toisella puolella Tallinnassa Patarein vankila onkin jo aitoa tuskaturismia.
Kohteiden syntymiseen vaikuttaa myös politiikka: kurdien tai Amerikan intiaanien joukkomurhien tapahtumapaikoille ei järjestetä juurikaan turistimatkoja. Jotta kohteesta voisi tulla kaupallinen tuskaturisminähtävyys, valtion tai kaupungin on myönnettävä, että kyseessä on paha paikka.
Valistus vai rahastus?
Tuskaturismia perustellaan ihmisten tietoisuuden lisäämisellä. Tuskaturismiin erikoistuneet matkatoimistot muistuttavat, että matkustaminen ikäviin kohteisiin valistaa ja muistuttaa nykypolvia historiasta. Samalla mahdollistetaan parhaassa tapauksessa myös hyväntekeväisyys. Esimerkiksi 25 vuotta Rio de Janeiron faveloihin turistikierroksia järjestänyt Marcelo Armstrong rahoittaa alueen vähäosaisille suunnattua koulutoimintaa kierroksilta saamillaan tuloilla.
Suosittu matkailumuoto herättää myös laajaa kritiikkiä. Tuskaturisteja syytetään tirkistelijöiksi, jotka tulevat mässäilemään epätoivolla ja palaavat sitten tyytyväisinä kotiinsa ensimmäiseen maailmaan.
Aika on tuskaturismin ystävä ja vihollinen. Kun pahoista asioista kuluu liikaa aikaa, kohde voi lakata kiinnostamasta. Toisaalta tuskaturismibisnes on sitä hyväksyttävämpää, mitä kauemmin tapahtumista on. Yli kymmenen yritystä järjestää Lontoossa suosittuja turistikierroksia Viiltäjä-Jackin jalanjäljissä. Oslossa tuskin nähdään turistioppaita johdattelemassa ryhmiä Breivikin jäljille vielä ensi kesänä.
Viimeksi tuskaturismin moraalia pohdittiin, kun Ternobylin aluetta oltiin sulkemassa turisteilta. Retket alueelle on järjestetty Ukrainan hätätilaministeriön valvonnassa, mutta kierroksilta saatujen rahojen loppusijoituspaikka on tällä hetkellä epäselvä. Kateissa olevilla rahoilla olisi ollut tarkoitus rakentaa saastuneelle alueelle tuuli- ja aurinkovoimaloita.
Talouskriisit repivät tuskaturismikohteita myös Euroopan ulkopuolella. 17 kilometriä Kambod€‘an pääkaupunki Phnom Penhistä etelään sijaitsevat Choeung Ekin kuoleman kentät. Niillä on teloitettu 1970-luvulla kaikkiaan 17 000 paikallista vankia, luotien säästämiseksi muun muassa hakkaamalla lapioilla ja hakuilla. Kuoleman kentät yksityistettiin 30-vuotisella sopimuksella japanilaisyritys JC Royalille, joka maksaa 15 000 dollaria vuodessa Phnom Penhille. Vastineeksi yritys saa kerätä itselleen pääsymaksut alueella vierailevilta turisteilta, jotka tulevat tutustumaan paitsi kenttiin myös muistokappeliin, josta löytyvät 8000 uhrin pääkallot.
John Lennon: Dark Tourism – The attraction of death and disaster
Tuskaturismin tutkimuksen instituutti osoitteessa
www.dark-tourism.org.uk.
Sanat Anita Nousiainen, kuva Wikipedia
Tuskaturismin lajit
Tuhoturismi
Matka luonnonkatastrofin tapahtumapaikalle, esimerkiksi Kaakkois-Aasian tsunamialueille, hurrikaani Katrinan tuhoamaan New Orleansiin tai Ternobyliin. Fukushimasta saattaa muodostua tuhoturismin kohde.
Pällistelijät ahdistavat ja vaikeuttavat paluuta normaalielämään. Vaarana on, että turistien tarvitsemat hotellit ja palvelut korjataan ennen paikallisten taloja. Toisaalta turistien myötä alueille saadaan rahaa, jolla tehdä korjaustöitä.
Slummiturismi
Turistikierroksia slummeihin ja köyhille alueille. Kierroksia järjestetään esimerkiksi Rio de Janeiron faveloissa ja Etelä-Afrikan townshipeissa kuten Sowetossa. Matkajärjestäjien mukaan turistien määrä Mumbain Dharaviin suuntautuvilla kierroksilla kaksinkertaistui Slumdog Millionaire -elokuvan ansiosta.
Osa slummiturismin tuotoista käytetään joskus elinolosuhteiden kohentamiseen. Matkajärjestäjät kuitenkin tietävät, että mikäli alue vaurastuu, heidän on etsittävä uusi työpaikka.
Suruturismi
Kohteet, joissa suuri osa kävijöistä käy osoittamassa kunnioitusta ja suremassa menehtyneitä, esimerkiksi Ground Zero New Yorkissa ja Utøyan saari Oslossa. Paikkoihin tullaan suremaan ja järkyttymään tai katsomaan, kuinka muut surevat ja järkyttyvät. Kävijät muistavat tapahtuman tai se on koskettanut heitä henkilökohtaisesti.
Massamurhaturismi
Natsien keskitysleirit, Nanjingin verilöylyn muistomerkki, tuhoamisleirit ja Tuol Slengin vankila Kambodžassa sekä Murambin museo Ruandassa ovat paikkoja, joihin mennään katsomaan suurinta julmuutta, mitä ihminen voi tehdä lajitoverilleen. Turisteilla ei ole henkilökohtaista sidettä kuolleisiin. Limittyy suruturismin kanssa: esimerkiksi sukunsa menettäneelle juutalaiselle keskitysleiriturismi voi olla suruturismia.
Rikosturismi
Kierrokset Viiltäjä-Jackin jalanjäljissä. Murhapaikat kuten Bodominjärvi. Paikat, joissa kuuluisat ihmiset, kuten John Lennon tai John F. Kennedy, kuolivat väkivaltaisesti.
Tuomiopäivän turismi
Matkusta nyt, kohta se on liian myöhäistä! Näin mainostetaan matkoja Grönlannin jäätiköille. Samalla perusteella turisteja houkutellaan myös muihin kohteisiin, jotka ovat vaarassa muuttua tai kadota: Galápagossaarille, Antarktikselle ja Australian Suurelle valliriutalle. Vaikka monissa tuomiopäivän turismin paikoissa panostetaan kestävään matkailuun, jokainen turisti kiihdyttää muutosta entisestään.
Diktatuuriturismi
Matkat suuntautuvat alueille, joissa hallinto sortaa kansaa, esimerkiksi Pohjois-Koreaan, Turkmenistaniin tai Saudi-Arabiaan. Turisteilla ja paikallisilla on eri oikeudet, eikä turistilla ole halua tai mahdollisuutta puuttua maan ihmisoikeustilanteeseen.
Keinotekoinen tuska
Kidutusvälinemuseot, kauhukabinetit ja Pietarin Kunstkameran kaltaiset sikiönäyttelyt ovat tirkistelyn turvallisin muoto. Kohteen voisi siirtää toiseen tilaan tai maahan ilman, että kokemus merkittävästi muuttuu.
Maria Pettersson
