Raisa Fosterista ei tullut balettitanssijaa takariviin. Tuli yliopiston outolintu, joka yhdistää väitöskirjaansa tanssiteoksen.
Raisa Fosterin, 35, kasvatustieteen väitöskirjassa tavanomaista on se, että se sisältää tutkielman. Kaikki muu onkin tutkijaa itseään myöten erikoislaatuista.
Foster on toiselta ammatiltaan tanssija, ja väitöskirja sisältää tutkimusosan lisäksi tanssiteoksen.
”Välillä tuntuu, etten sovi taiteen enkä tieteen kentälle. Olen yliopiston outolintu”, Foster sanoo. Ennen väitöstutkimustaan hän on ehtinyt paljon.
Lapsena Kangasalla Foster harrasti melkein kaikkea: voimistelua, luistelua, pianon- ja kitaransoittoa, puuhakerhoa, valokuvausta, näytelmäkerhoa, yleisurheilua ja hiihtoa. Baletin hän aloitti neljävuotiaana. 16-vuotiaana hänet valittiin Tukholman kuninkaalliseen balettikouluun, ja ura balettitanssijana oli aukeamassa. Foster tuli kuitenkin toisiin ajatuksiin.
”Huomasin pian, että halusin tehdä muutakin kuin vain tanssia. Lisäksi minua kauhistutti ajatus, että olisin joku takarivin toinen vasemmalta.”
Kuukauden jälkeen Foster palasi takaisin Suomeen lukioon ja jatkoi tanssimista harrastuksena. Lukion jälkeen hän pääsi sekä taidekouluun että yliopistoon lukemaan suomen kieltä.
Jo tuolloin hänen oli vaikea valita taiteellisen ja akateemisen välillä. Yliopisto voitti.
”Koska olin nähnyt vaivaa, lukenut pääsykokeisiin vuoden.”
Kun Foster oli vielä perusopiskelija, hän oli airuena isänsä tohtoripromootiossa.
”Katsoin lääketieteen tohtoreita ja ajattelin, että minäkin väittelen vielä. Mutta mietin, että valitsen kasvatustieteen, koska siitä on helppo väitellä.”
Helppous oli väärä luulo.
”Juuri kun meinaan saada aiheesta otteen, se pakenee”, Foster sanoo. Liukas aihe on tunnustuksen pedagogia, jota tutkija alkoi hahmotella seuratessaan tanssivia miehiä.
Foster ryhtyi vuonna 2007 työstämään yhdessä poikaporukan kanssa Katiska-tanssiteosta, joka tutki nuoren miehen identiteettiä. Foster oletti nuorten miesten haluavan tanssia rajusti ja aggressiivisesti, mutta huomasi pian, että kyseessä oli perätön ennakkoluulo. Joidenkin poikien liikkeet olivat hyvin herkkiä ja hienovaraisia.
”Ajattelin, että annan äänen nuorille miehille, mutta se sisältää ajatuksen, että jollakulla on valtaa jakaa puheenvuoroja.”
Kehutun tanssiteoksen jälkeen Foster halusi tehdä kokemuksesta tiedettä, panna poikaporukan kanssa koetun oppimisen paperille. Kuka määrittelee ja kenet? Miten normit vaikuttavat meihin?
Foster yrittää purkaa dualistista ajattelua, johon kuuluvat muun muassa kahtiajaot mies-nainen, mieli-ruumis sekä subjekti-objekti.
”Kaikki määritelmät ja normit ovat tarpeettomia, jopa vaarallisia. Kouluissa tehdään väärin, kun oletetaan, että tiedon voi omistaa ja sitten siirtää lapsille ja nuorille ylhäältä käsin.”
Foster teki Katiska-teosta keskustelemalla, tutkimalla nuorten miesten maailmaa ja identiteettiä heidän kanssaan yhdessä, kehollisten kokemusten kautta. Samanlaista asennetta hän toivoisi myös kouluopetukseen: jokainen pitäisi opetuksessa tunnustaa sellaisena kuin on.
”Tunnustaminen lähtee molemminpuolisesta luottamuksesta opettajan ja oppilaiden välillä – vasta sitä kautta syntyy aitoa vastavuoroisuutta.”
Foster ei jätä normien kyseenalaistamista vain väitöskirjan sivuille.
”Jo lapsena jouduin marginaaliin, kun en luokan ainoana kuulunut kirkkoon. Nykyään seksuaali-identiteettini rikkoo joidenkin ihmisten mielestä rajoja.”
Tällä hetkellä Foster on rakastunut naiseen, mutta hän on ollut naimisissa miehen kanssa.
Henkilökohtaiseen elämään liittyvän faktan esilletuominen ei tunnu hänestä helpolta, sillä maailmaa ei muuteta hetkessä. Ihmiset ihmettelevät, he kaipaavat lokeroita.
”Pelkään, että seksuaali-identiteettini vie huomion asian ytimeltä eli siltä, että meidän tulisi luoda todellisuutta yhdessä, tunnustaa toinen toisemme sellaisina kuin olemme, ei suhteessa johonkin normiin.”
KUKA
Tutkija Raisa Foster, 35, tekee Tampereen yliopistossa kasvatustieteen väitöskirjaa tunnustuksen pedagogiasta. Hän on myös tanssija, koreografi ja opettaja, joka pitää tanssi-innostamisen työpajoja.
Himottaa
”Opettajankoulutuksen muuttaminen.”
Kaduttaa
”Vieläkin se, kun vuosia sitten heitin erään Jessen pois äidinkielenryhmästäni.”
Kyrpii
”Ihmiset, jotka väittävät tietävänsä Totuuden.”
Sanat Sinikka Tierna, kuva Oskari Onninen
