Kaksi miestä ja samba

T:Teksti:

Samansukupuolisten kilpatansseissa unohdetaan ulkonäköpaineet ja jaellaan glitteriä kilpakumppaneille.

Hollantilaisen Badhoevedorpin kaupungin urheilutalo näyttää sa­malta kuin kaikki muutkin pikkukau­punkien urheilutalot. Sen salissa on kuitenkin käynnissä jotain erikoi­sempaa – samansukupuolisten tans­siparien kilpatanssikisat.

Housupukuihin pukeutuneet nai­set liitävät toistensa käsivarsilla. Ohi pyyhältää kaksi avonaisiin pitsipai­toihin sonnustautunutta nuorukais­ta. Viisitoista paria suorittaa mitä monimutkaisimpia askelkuvioita ur­heilusalin lattialla.

 

Mutta yleisöllä on silmiä vain yhdel­le. Piukkoihin mustiin pukuihin son­nustautuneet miehet muistuttavat kahta eleganttia matadoria. Tanska­laiset Benjamin Martin ja Gilles Hoxer (kuvassa keskellä) ovat illan kuninkaita.

Kahden miehen sambaa katsoessa hikitossulta haiseva urhei­lusali unohtuu. Hoxer ilmehtii kuin raivo härkä. Kissamainen Martin hii­pii lattialla ja pistää päänsä Hoxerin jalkojen välistä. Yleisö hurraa äänek­käästi.

Same-sex dancing eli samansuku­puolisten parien kilpatanssi on saanut viime vuosina huomiota, kun sen edustajat ovat esitelleet taitojaan te­levision tanssisarjoissa.

Kahden mie­hen paritanssia on nähty muun muas­sa Tanssii tähtien kanssa -sarjan yhdysvaltalaisessa versiossa sekä So You Think You Can Dance -ohjelmassa. Silti laji on vielä melko tuntematon – latinalaistanssien kilpasarjassa, jossa Martin ja Hoxer tanssivat, kilpailee kansainvälisesti vain noin 30 paria, A-luokassa alle kymmenen. Suurin sarja on naisten vakiotanssit, joiden suu­rimmissa kilpailuissa tanssii yli 90 paria.

 

”Se on vain tanssia!”

 

Martin ja Hoxer ovat voittaneet maailmanmestaruuden sekä tukuit­tain muita palkintoja. Samaa suku­puolta edustavat parit joutuvat tans­simaan omissa kisoissaan tai valtavirtakisojen yhteydessä järjestet­tävissä erillisissä sarjoissa, sillä useimpien liittojen säännöt määrää­vät yhä, että tanssiparin tulee muo­dostua miehestä ja naisesta.

Rajoja tosin koetellaan: tänä vuonna eräs maailman vanhimmista ja arvoste­tuimmista tanssikilpailuista, englan­tilainen Blackpool Dance Festival, hyväksyi latinotanssien A-sarjaan miespari Jonathan Morrisonin ja Sergio Brilhanten.

Samansukupuolisissa kisoissa vanhoille säännöille näytetään pitkää nenää. Koreografialla on lupa leiki­tellä ja viejän ja vietävän paikkoja voidaan vaihdella kesken tanssin.

Ulkonäköpaineetkin saavat näissä kisoissa huutia.

”Perinteisessä heterotanssissa on tietty mielikuva siitä, miltä mies­tanssijan kuuluisi näyttää”, Martin selittää. Siro mies kertoo vaihta­neensa samansukupuolisten tanssiin osittain siksi, että hänen oli mahdo­tonta sekä näyttää perinteiseltä miestanssijalta että nauttia tanssi­misesta.

”Miestanssijat eivät kehtaa näyt­tää erilaisilta. Ja nainen on vain lisä­laite, supernaisellinen asuste”, Mar­tin sanoo.

”Tuntui hyvältä päästä kaikesta siitä eroon.”

Tanssin tekniikka ja perustekijät eivät muutu, ja kyse on vakavasta tans­siurheilusta. Ei dragshowsta, kuten tietämättömät joskus kuvittelevat.

”Me tahdomme yhä näyttää, että olemme kaksi miestä.”

 

Martin ja Hoxer pitävät hyvänä sitä, ettei pienissä piireissä esiinny sel­kään puukotusta. Siinä missä perin­teisissä kisoissa saatetaan piilottaa kilpailijalta kengät, jaetaan samansu­kupuolisten kisoissa glitterpurkista kilpakumppanillekin.

Lajin pienuus johtaa kuitenkin toisinaan myös siihen, että naiset ja miehet joutuvat tanssimaan toisiaan vastaan.

”Naisten tanssi on kaunista, mut­ta siitä puuttuu se jokin. Kahden miehen yhdistelmässä on enemmän voimaa ja energiaa”, Hoxer sanoo ja virnistää.

Mutta on miehilläkin ongelman­sa. Martin sanoo joidenkin tanssiku­vioiden näyttävän omituisilta kah­den miehen välillä.

”Meidän pitää olla fiksuja kertoes­samme tanssillamme tarinaa: se voi näyttää todella hyvältä tai todella törkeältä.”

”Ja tietyt liikkeet eivät vain näytä hyvältä miesten kengillä”, lisää Hoxer.

 

Toisin kuin usein luullaan, lajin harras­taminen ei välttämättä kerro tanssijoi­den seksuaalisesta suuntautumisesta.

Hoxer kertoo, että Tanskan paras nais­pari koostuu kahdesta heteronaisesta. Heidän aviomiehensä kuulemma katso­vat mieluummin jalkapalloa, ja niinpä naiset tanssivat keskenään.

”Jotkut ajattelevat, että lajin pi­täisi olla vain homoille. Mutta olisi outoa tarkastaa ensin, ovatko kilpai­lijat homoja. Eihän ihmisiä voi lait­taa jonoon kilpailunumeroa ja suus­eksiä varten”, Martin nauraa ja kohauttaa harteitaan kuin ilmais­takseen joidenkin ottavan asiat ai­van liian vakavasti.

”Se on vain tanssia!”

Sanat Oona Juutinen
Kuva Frans Brankaert
Kuvankäsittely Otto Donner