Elokuvateatterissa yleisö itkee, kun valkokankaalla raavaat ja saunahikiset miehet yhtyvät Aleksis Kiven Seitsemään veljekseen. Poru ei johdu Laulu oravasta -tulkinnan karmeudesta vaan sen koskettavuudesta.
Joonas Berghällin ja Mika Hotakaisen ohjaama Miesten vuoro -menestysdokumentti tuli ensi-iltaan viime vuoden maaliskuussa, mutta tänä keväänä on ollut muusikoiden vuoro vetistellä: Matti Johannes Koivu, Samae Koskinen, Jarkko Martikainen ja Samuli Putro julkaisivat uudet soolonsa lähes yhtä aikaa.
Toisen maailman nimi -levyn aloittavassa 80-luvun lapsissa Koivu avautuu: ”Tien piti olla ikuinen, mutta sitä käytettiin vain 30 vuotta / ja vaikka se nykyään on ikuisuus / se ei riitä koska rakastin sitä elämää jonka tunsin / no nyt se on eletty, eikä sitä saa takaisin”.
Samae Koskinen aloittaa Kuuluuko, kuuntelen -albuminsa En anna periks -biisillä: ”Oon se tyyppi jonka päällä on sadepilvi / ja jonka päälle koirat virtsaavat”.
Putro jatkaa eritetunnustuksia Älä sammu aurinko -levyllään. Huono sängyssä -kappaleessa hän laulaa: ”Miksi rakastuit oopperassa torkkujaan / joka hallitse ei runoutta tai orkkujaan”.
Huonoimmin menee kuitenkin Martikaisella. Vaikka Koskisen koira ei osaa edes keppiä hakea eikä Putro kestä, on heillä silti seuraa vierellään. Usko-albumin Niin yksin? -kappaleessa Martikainen kertoo: ”Kun rakkaus vain ei kantanut tai poistui toisin syin / minä muutin omaan kolooni ja sinne käperryin / Siellä kaikuisassa huoneessa levyjäni katselin / Mietin: tuossa ovat työni. Kaiken muunhan jo menetin”.
Huonomminkin voisi mennä, sillä Martikainen ehti ennen kolmatta sooloaan tehdä 11 levyä YUP-yhtyeessä. Mikäli Koskinen, Koivu tai Putro jakaisi saman kohtalon hänen kanssaan, olisi levyjä paljon vähemmän katseltavaksi – artistien Sister Flo-, Ultramariini- ja Zen Cafe -taustoista huolimatta.
Marko Ylitalo
Jarkko Martikainen Kansallisteatterin Lavaklubilla 5.-6.5. Samae Koskinen Le Bonkissa 18.5.
