Viiniasiantuntija, punk-laulaja ja kemian opiskelija testasivat parhaat kiljureseptit. Saunavastoilla maustettu Suomi-kilju oli vertailun ehdoton ykkönen.
”Heräsin just. Mut voi poimii kyytiin Piritorilta”, punk-yhtye Kakka-Hätä 77:n laulaja Teemu Bergman tekstiviestittää. Kello on puoli kaksi iltapäivällä.
Bergman on ollut myöhään studiossa miksaamassa uutta levyä, ja hänellä on juuri sopivan tuhti krapula kiljutestiä varten.
Ylioppilaslehti päätti kansanperinnettä vaaliakseen testata vapun alla parhaat kiljureseptit. Taustalla oli huoli kiljun kulutuksen vähenemisestä elintason noustessa, kun opiskelijoilla ja punkkareillakin on nykyään varaa ostaa olutta kaupasta tai ainakin Virosta.
Bergmankaan ei enää juo kiljua.
”Ysikytluvun alussa laman aikaan tienasin rahaa myymällä kiljua muille skideille. Kymmenen markkaa pullo, tosin pullo ei kuulunut hintaan. Sit 1996 join yhdeksän päivää putkeen kiljua ja päätin, että en enää ikinä. Ehkä yhden huikan oon ottanut sen jälkeen.”
Kiljun valmistaminen on Suomessa laillista vain, jos siinä on riittävästi hedelmiä tai marjoja. Ylioppilaslehden onnistui silti saada haltuunsa yhteensä miltei 100 litraa maukkaita kiljuja, jotka eivät aivan täyttäneet lainlaatijan määritelmää.
Kiljun maistelu suoritettiin sokkotestinä Viikissä yliopiston aistinvaraisen tutkimuksen laboratoriossa, jotta ylimääräiset hajut ja ilman epäpuhtaudet eivät häiritsisi arviointia. Raatiin kuuluivat Bergmanin lisäksi viiniasiantuntija, ammattikorkeakoulu Haaga-Helian lehtori Jouko Mykkänen sekä kiljutuntija, kemian opiskelija Jaakko Turkka.
Yliopiston eettisen ohjeistuksen mukaan aistinvaraisessa tutkimuksessa koehenkilöt eivät saa niellä terveydelle vaarallisia aineita, kuten alkoholia. Kiljutesti rajattiin kuitenkin tieteellisen tutkimuksen ulkopuolelle, joten koehenkilöt saivat halutessaan niellä kiljua.
”Hyi saatana. Meinas laatta lentää. Voi toisaalta johtua siitä, että join eilen melkein 20 olutta”, Bergman sanoo ensimmäisestä arvioitavasta, appelsiini-sitruuna-kiljusta.
Muiltakin keltainen testinäyte saa tylyn tuomion.
”Aika kauhea, kuiva, lattea ja kiljumainen”, Mykkänen sanoo. Hän ei tosin muista aiemmin maistaneensa kiljua.
”Mutta olen yleissivistynyt”, hän perustelee.
Kemian opiskelija Turkkaa miellyttää toinen testattava, vaaleanpunainen karpalo-mansikka-kilju.
”Hyvin miellyttävä, sopivan hapan. Hitusen esanssinen. Jos ajattelee muita juttuja, sitä olisi voinut kuvitella viiniksi, koska se oli punaista.”
Maistelijoita erottavan välipleksin takana Mykkänen pyörittelee silmiään.
”Ihan hirveä, tosi voimakas. Erityisesti jälkimaku ylettömän paha”, hän sanoo.
”Hiivaisin”, Bergman puolestaan kommentoi.
Mykkänen on silti ainoa, joka turvautuu sylkykuppiin.
Maustamaton kilju on testaajien mielestä olemukseltaan rehellinen.
”Kultainen keskitie, välimallin kiljua”, Bergman sanoo.
”Tämä ei ole ihan pahaa. Aika paljon alkoholin makua, muuten neutraali. Jälkimaku miellyttävän humalluttava. Rehellinen kilju, juomisen päätarkoitus maistuu”, Mykkänen sanoo.
Turkan mielestä peruskilju on pahinta, mutta silläkin on ansionsa.
”Turvallinen, alkoholi ja hiiva maistuvat eniten. Tietää, mitä juo. Ei se tee siitä huonoa ainetta, että se on huononmakuista”, hän päättelee.
Yllättäen punkkarin ja viiniasiantuntijan mieltymykset ovat lähimpänä toisiaan. Molemmat pitävät fariinisokerilla ja rusinoilla maustettua simakiljua kohtalaisen mukiinmenevänä juomana. Ulkonäön puolesta Bergman asettaa sen jopa ykköseksi.
”Hyvä puoli se, että tämä on lyhyen makuinen. Mieto, sopiva sokeritasapaino. Hyvän hiivainen”, Mykkänen sanoo.
Testin ylivoimaiseksi voittajaksi nousee koivunlehdillä maustettu Suomi-kilju, jonka resepti voitti noin vuonna 1999 Lippajärven Mäskimessujen Stydein kilju -palkinnon. Koska tuoreita koivunlehtiä ei tähän aikaan vuodesta ollut saatavilla, ne oli korvattu Stockmannilta ostetuilla kuivatuilla saunavastoilla.
”Paras kaikista, hitusen appelsiinille maistuu. Kiljumaiset piirteet hävinneet tehokkaasti”, Turkka sanoo.
”Todella pahan näköinen, näyttää kiljulta. Maun puolesta ykkönen, ulkonäön puolesta kakkonen. Reseptin tekijä on todellakin ammattilainen”, Bergman sanoo.
Suomi-kilju saa kehuja myös viiniasiantuntijalta.
”Näyttää ja maistuu lonkerolta, paitsi että on paljon makeampi. Selvästi paras. Tämähän on ihan hyvää”, Mykkänen sanoo.
Bergman moittii kiljuja liian hyvänmakuisiksi.
”Nämä on liian hyvin tehty, ei anna autenttista kuvaa. Kärpäset puuttuu. Kilju pitäisi tehdä paskaisessa ämpärissä.”
Käy myös ilmi, että appelsiinikiljun surkea sijoitus vertailussa saattoi johtua kömpelöstä valmistusvirheestä. Hedelmät oli laiskuuden vuoksi korvattu lisäainepitoisella mehulla, joka ilmeisesti tappoi hiivan ennen aikojaan.
Kiljujen alkoholipitoisuuksia ei valitettavasti ennätetty mitata. Päihdyttävä vaikutus oli kuitenkin hyvinkin riittävä.
Sanat Maria Manner
Kuva Teemu Granström
Kiljureseptit
Kirkas kilju
25 litraa vettä
7 kg sokeria
1 pkt pikahiivaa
Klassinen appelsiinikilju sitruunalla
Paljon appelsiineja
12 l vettä
1 kg sokeria
8 sitruunan mehu
1/2 pkt pikahiivaa
Suomi-kilju
25 litraa kirkasta kiljua
Helvetisti koivulehtiä (vuodenajan vuoksi tuoreet lehdet korvattiin tässä testissä kuivatuilla saunavastoilla)
Simakilju
0,5 kg fariinisokeria
2 kg sokeria
1 pkt rusinoita
5 tl pikahiivaa
parin sitruunan mehu
10 litraa vettä
Mansikka-karpalo-kilju
25 litraa kirkasta kiljua
1 kg mansikoita
800 g karpaloita
Koska Ylioppilaslehti ei halua kannustaa ketään alkoholinkäyttöön, emme julkaise tarkempia valmistusohjeita. (Tiedon)janoiset voivat mennä internetiin.
