Hannu Rajaniemi kirjoitti esikoisromaaninsa englanniksi. Hän tutkii säieteoriaa Edinburghissa ja lukee epäterveellisiä määriä scifiä.
Vuonna 2008 matemaattisen fysiikan tohtori Hannu Rajaniemi sai yllättävän puhelinsoiton. Merkittävä brittiläinen kustantaja Gollancz halusi solmia hänen kanssaan kolmen kirjan kustannussopimuksen. Rajaniemi oli lähettänyt kustantajalle vain yhden 24-sivuisen luvun. Seurasi esikoisromaani The Quantum Thief, jota The Guardian kutsui vuoden kiinnostavimmaksi scifi-esikoiseksi. Kirja ilmestyi suomeksi tänä keväänä nimellä Kvanttivaras.
Mikä siinä luvussa kustantajan oikein hurmasi?
”Vaikea sanoa. Mutta [kustannustoimittaja] Simon Spanton selitti ratkaisuaan siten, että siinä näkyi välittömästi eläviä henkilöhahmoja, joiden välillä oli konfliktipotentiaalia. Ja lyhyessä ajassa viitattiin taustalla olevaan maailmaan sekä siihen, että tästä voi kehittyä jotain suurempaa, vaikka ei hirveästi selitelty”, säeteoriasta Cambridgessa väitellyt Rajaniemi sanoo.
Päivätyökseen hän johtaa Think Tank Maths -ajatushautomoa, jonka asiakkaita ovat esimerkiksi Euroopan avaruusjärjestö ja Royal Bank of Scotland.
ylivieskassa syntyneen Rajaniemen kirjoittajanura alkoi vuonna 2002, kun tämä liittyi Writer´s Bloc -nimiseen kirjoittajaryhmään nykyisessä kotikaupungissaan Edinburghissa. Kerran kuussa kokoontuvassa ryhmässä oli mukana myös ammattikirjailijoita, kuten tunnettu scifikirjailija Charles Stross. Rajaniemen novelleja on julkaistu muun muassa Interzone-scifilehdessä ja NovaScotia-antologiassa.
”Opin ryhmässä varmaankin kaiken, mitä voin kirjoittamisesta sanoa tietäväni.”
Rajaniemi kirjoittaa tiivistä ja selkeää kieltä, minkä hän arvelee johtuvan osittain siitä, että kirjoittajaryhmässä luettiin tekstejä ääneen.
”Liittyy varmaankin Writer´s Bloc -taustaani, että tekstistä tulee karsittua pois kaikki turha. Ääneen luettaviin teksteihin yrittää jättää vain ne sanat, joilla on lukijan ymmärryksen kannalta merkitystä. Toisinaan teksteistä uhkaa etenkin romaania ajatellen tulla liian tiivistä, mutta se tuntuu luontaiselta tavalta kirjoittaa.”
Seuraava romaani The Fractal Prince ilmestyy englanniksi ensi vuonna. Kvanttivarkaan suomenkielisen käännöksen on tehnyt Antti Autio, Rajaniemi itse ei töiltään ennättänyt. Kummalla kielellä romaani kannattaisi lukea?
”Paha kysymys. Englanninkielisessä versiossa on aika paljon uudissanastoa ja scifitermistöä, joka voi jäsentyä helpommin suomeksi, jos se on äidinkieli. Keskustelin Antin kanssa paljon sanavalinnoista, ja vaikka käännös on hyvää ja sujuvaa suomea, kirjaa oli hassu lukea. Se on tavallaan mun englantiani suomeksi, ei mun suomen kieltäni.”
Rajaniemi luki 6-vuotiaana Jules Vernen Sukelluslaivalla maailman ympäri ja sittemmin suurin piirtein kaiken mitä Ylivieskan kirjastosta löysi. Hän tykästyi etenkin 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tieteiskirjallisuuteen sekä herramiesvaraskirjoihin kuten Maurice LeBlancin rikostarinoihin ja niiden sankariin Arsène Lupiniin. Myöhemmin hän siirtyi lukemaan angloamerikkalaista tieteiskirjallisuutta ja löysi roolipelit.
”Olen varmaan lukenut scifiä aika lailla epäterveellisiä määriä elämässäni, mutta myös paljon muuta kirjallisuutta”, Rajaniemi sanoo ja lisää heti perään, ettei niitä voi kunnolla erottaa toisistaan.
”Kaikessa kirjallisuudessa tapahtumat ja henkilöt ovat kuvitteellisia. Pidän scifistä ja muusta spekulatiivisesta fiktiosta niin paljon siksi, että niissä kuvittelu on viety pidemmälle. Tavallaan se tuntuu rehellisemmältä.”
Rajaniemi kirjoittaa nykyisin aikaisin aamulla, iltaisin ja viikonloppuisin. Tieteellisessä työssä ja kirjoittamisessa on hänestä paljon samaa.
”Kirjoittamisessa, scifissä varsinkin, on kiinnostavaa eräänlainen tieteellinen metodi. Kirjan maailma ja henkilöt ovat ajatuskoe. Siinä luodaan maailma, jossa jokin asia on eri lailla kuin todellisuudessa ja yritetään katsoa mitä siitä seuraa.”
Toisaalta maailma ympärillä on alkanut muistuttaa yhä enemmän science fictionia.
”Meidän arkitodellisuudesta on tulossa aika scifimäistä, asiat muuttuvat hirvittävän nopeasti. Se tekee lähitulevaisuuteen sijoittuvan scifin kirjoittamisesta vaikeaa. Pitäisi ymmärtää makrotason trendejä hirveän tarkkaan.”
Maria Manner
