Sauli Niinistö on myöhässä. Hän hoitaa vielä yhden puhelun, sihteeri käy sanomassa. Yhden jälkeen tulee vielä toinen puhelu. Se venyy. Eduskuntatalon käytävällä odottaessa on aikaa pohtia ilmiötä nimeltä Sauli Niinistö.
Niinistö on ollut jo kauan Suomen suosituin poliitikko. Hän on eräänlainen virallinen velkaoraakkeli ja tiukan taloudenpitäjän maineessa. Hän on ajanut leikkauslistoja Arkadianmäellä eduskunnan puhemiehenä, sitä ennen valtionvarainministerinä.
Ja me tahdomme lisää. Niinistö johtaa presidenttigalluppeja kirkkaasti, vaikka yhtään ehdokasta ei ole virallisesti asetettu.
Yleensä väitetään, että poliitikot lupailevat kansalle liikoja äänien toivossa. Suomessa sen sijaan poliitikon kannatus kasvaa ja häntä pidetään sitä luotettavampana, mitä pidempi on hänen leikkauslistansa. Kun Taloustaito-lehti kysyi suomalaisilta, kenen talouspäättäjän mielipiteet ovat niin viisaita, että vastaaja voisi antaa vaikka omat rahansa hänen hoivaansa, 57 prosenttia vastasi Niinistö. Toisena tuli Raimo Sailas.
Eikä Niinistö suostu kertomaan, mitä hän aikoo tehdä. Hän on arvoituksellinen ja siksi kiinnostava. Niinistön pienimmätkin lausunnot uutisoidaan isosti ja niitä siteerataan kaikissa tiedotusvälineissä. Kulisseista Niinistöä syytetään itsevaltiaaksi. Osa kansanedustajista väittää Niinistön petaavan kansansuosiota säästämällä Arkadianmäellä matkoista ja käyntikorteista, vaikka samaan aikaan eduskunnan peruskorjaukset menot vain paisuvat. Teflon-Niinistön kansansuosiota ei kuitenkaan mikään onnistu tuhrimaan.
Sitten puhelu päättyy ja Niinistö on vapaa.
”No, antaa palaa”, hän sanoo.
Olet Suomen suosituin poliitikko. Onko nastaa?
”Onhan se kivaa, mutta ei mulla ole harmaintakaan aavistusta, mistä se johtuu.”
Yleensä poliitikkoja ei ole vaikea saada puhumaan itsestään. Niinistön ei sitä tarvitse tehdä. Teflon-mies vastaa niukoin päälausein, juristin asiallisella tyylillä. Turun seudun murre puskee puheeseen selvästi vain kerran, silloin kun häntä alkaa naurattaa.
Suomalaiset näyttävät tykkäävän pessimistisistä päättäjistä, jotka varoittavat edessä olevista huonoista ajoista ja käskevät säästämään, sellaisista kuin sinä ja Raimo Sailas. Mistä se johtuu?
”En tiedä, onko se pessimismiä, pikemminkin realismia. Kun varoitin vuonna 2008, että edessä on leikkauksia, sanottiin että maalaan piruja seinille. No nyt leikkauksista puhuvat kaikki. Luulen, että suomalaiset pitävät siitä, että ei ainakaan turhaan anneta liian optimistisia lupauksia.”
Eikö ole vähän populistista jatkuvasti vaatia säästöjä, kun suomalaiset niin tykkäävät siitä?
”Oho, ennen vanhaan sanottiin, että säästöjen vaatiminen on pikemminkin epäsuosittua. Nykyään sitten milloin mikäkin on populistista.”
Olet esittänyt vakausneuvostoa, eräänlaista talouspolitiikan viisaiden kerhoa, johon ei otettaisi poliitikkoja. Pitääkö ajattelu ulkoistaa poliitikoilta?
”Ei, eikä neuvosto tekisi mitään päätöksiä. Meillä on ekonomisteja, jotka saavat äänensä kuuluviin. Mutta he ovat aina jonkin pankin tai tutkimuslaitoksen palveluksessa, mikä jos nyt ei sido heidän käsiään, voi rajoittaa jonkin verran. Media on vaatinut, että pitää puhua avoimesti leikkauksista. Vakausneuvosto avaisi keskustelua arvovaltaisella tavalla. Tällainen vakausneuvosto on olemassa Saksassa ja Ruotsissa. Ei tämä ole mun suurenmoinen keksintöni, ei sitä sen takia tarvitse ampua alas.”
Olet esittänyt useaan otteeseen porvarihallituksen linjasta poikkeavia näkemyksiä. Etkö luota Jyrki Kataisen ja muun hallituksen taloudenpitoon?
”Ei siitä ole kyse. Mitä tulee Kreikan ja Irlannin talousvaikeuksiin, olen vähän vierastanut euromaiden yhteisvastuuta ja kaivannut riskin jakamista laajemmin. Irlannissa riski oli myös yhdysvaltalaisilla ja brittiläisillä pankeilla. Pitää miettiä, että euromaatko sen kaiken kattaa. Mutta sanoin heti keväällä, että Suomen hallitus ei silloin voinut tehdä asialle omin päin mitään. Kun varoitin velkaantumisesta vuonna 2008, oltiin sitä mieltä, että kritisoin hallitusta. Nyt sitten kai kaikki kritisoi hallitusta ja hallitus itsekin kai kritisoi itseään, kun se toteaa, että ensi vaalikaudella tarvitaan leikkauksia.”
Miksi sinä saat olla asioista eri mieltä kuin muu puolue? Ajaako kokoomus kaksilla rattailla? Sinä miellytät niitäkin, joihin Stubbin ja Kataisen fantastinen meininki ei iske.
”Se kuva on ehkä sitten julkisuudesta tullut, mutta en tiedä miten mun pitäisi vakuuttaa, että mä ajattelen tätä taloutta ihan vain taloutena. Koen, että voin sanoa mitä ajattelen. Medialla on sellainen pyrkimys, että aina kun esitetään joku asia, aletaan miettiä, ketä tällä kritisoidaan sen sijaan, että mietittäisiin, miten asia on.”
Mediasta puheen ollen. Miksi kokoomus selvisi vaalirahakohusta pahemmin ryvettymättä, mutta keskusta juuttui lokaan? Sinäkin sait vaalirahaa Nova Groupilta.
”Ja ilmoitin siitä heti. Luulen, että keskustan tilanteeseen vaikutti Nuorisosäätiö, joka oli valtionapua saanut laitos. Se teki siitä varmaankin niin arkaluonteisen kysymyksen.”
Sinun puhemieskaudellasi eduskunnassa on vedetty vyötä kireälle, ja käyttömenoista on säästetty 10 miljoonaa euroa vuodessa. Osa kansanedustajista ja avustajista sanoo, että eduskunnassa vallitsee nykyään kyttäysmeininki ja esimerkiksi tietoliikenneyhteydet ovat auttamattomasti vanhentuneet, eikä niihin saa rahaa, kun Niinistöllä on säästövimma.
”Tietoliikenneyhteydet ovat vanhentuneet, ja niiden parantamiseen on oma ohjelmansa. Minä en ole tämän talon atk-ekspertti, enkä pysty niistä yksityiskohtaisesti kertomaan. Peruskorjaukseen menee rahaa, mutta ajatus on ollut, että tämä talo on palvellut demokratiaa jo 80 vuotta ja kun tehdään jotain sukupolvelta toiselle kestävää, tehdään kunnolla.”
Eduskunnan käyttömenot ovat valtion kokonaisbudjetista loppujen lopuksi vähän. Mitä järkeä siinä on, että kansanedustajien aikaa hukkaantuu tietokoneiden kanssa tappelemiseen?
”Kyllä täällä kaikki toimii. On suosittua valittaa tästä. Sillä saa julkisuutta, kun menee lehteen sanomaan, että Niinistö sitä ja Niinistö tätä. Mun nimeni sotketaan usein asioihin ennen kuin olen millään tavalla asianosainen. Esimerkiksi matkojen suhteen täällä ei ole tehty mitään uusia päätöksiä, on vain alettu noudattaa vanhoja päätöksiä, jotka on tehty jo ennen minun aikaani. ”
Etkö siis ole kieltänyt antamasta lisää rahaa tietokonehankintoihin?
”Niissä ei ole säästetty kovin paljon. Sellainen yksityiskohta taisi olla, että edustajat olisivat halunneet hankkia laitteita tänä keväänä. Katsoin, että on parempi, että uusi eduskunta valitsee omat laitteensa. Toisekseen valtiolla on laajemminkin aikomus yhtenäistää laitehankintoja. Tuntuisi oudolta, jos eduskunta hankkii koko ajan uutta laitetta, kun yhtenäistämishanke tulee kuitenkin parin vuoden kuluttua.”
Viime aikoina on puhuttu paljon ryöpsähtäneistä tuloeroista. Kuilu köyhien ja rikkaiden välillä on yhä isompi. Pitäisikö tuloeroille tehdä jotain?
”En oikein näe, että meillä on keinoja tehdä niille mitään. Tuloerot kasvoivat etenkin nousukaudella, kun kärki lähti nousuun. Meidän tuloveroprogressio on yksi maailman tiukimpia, siinä on vaikea tehdä enää uusia ennätyksiä.”
Et siis pyrkisi kaventamaan tuloeroja?
”En ole niinkään huolissani suhteellisesta köyhyydestä, absoluuttinen köyhyys on paljon olennaisempi asia. Meillä ei ole ilman minimitoimeentuloa olevia ja sikäli taloudellisesti hyvin heikossa asemassa olevia ihmisiä. Sen sijaan syrjäytymisestä olen huolissani, se on aito uhka, ja osin syrjäytyminen on myös rahakysymys.”
Sdp:n puoluesihteeri Mikael Jungner on toistuvasti sanonut kannattavansa joitain sinun aloitteitasi. Lisäksi hän on sanonut, että demarit ovat isoista uudistuksista samaa mieltä.
”En ole puhunut Jungnerin kanssa vuosiin, enkä ota tähän kantaa.”
Olemme toimituksessa alkaneet epäillä, että Jungner yrittää tärvellä sinun presidentinvaalikampanjaasi.
”Hehehe… Tärvelee sitten… hehee. Tärvelee sitten tarpeettomasti.”
Mitä tarkoitat?
”Hehe, tarpeettomasti… hehehee… Se sanoo varmaankin kaiken. Ei ole tarpeellista tärvellä. Hehe. Yleensä mä en tärvele mittään.”
Kuinka paljon ärsyttää, kun joka haastattelussa tivataan, aiotko lähteä ehdolle presidentiksi vai et?
”Onneksi tässä haastattelussa ei kysytä, ei ärsytä.”
Ei ainakaan vielä. Ärsyttääkö?
”Heh, no ei se kovin kivaa ole. Siinä on tietynlaista tavoitteellisuutta takana. Ai millaista? Sitä täytyy kysyä niiltä, jotka viikosta toiseen jankkaa samaa asiaa. En ymmärrä, jos eilen on joku kysynyt, tänään kysynyt ja huomenna joku kysyy, etenkin kun vaaleihin on vuosi aikaa, niin kai siinä on toimittajilla joku meininki takana. Musta se on vähän yksitotista.”
Kuka
Sauli Niinistö, 62. Eduskunnan puhemies, kokoomuksen kansanedustaja ja entinen puheenjohtaja. Valtiovarainministeri vuosina 1996-2003. Palloliiton puheenjohtaja.
Himottaa
Endorfiini.
Kaduttaa
Pahat ajatukset.
Kyrpii
Selkäsärky.
