Oulun brändityöryhmä hieroi kesän ajan viisaita päitään yhteen, ja nyt he saivat valmiiksi esityksensä kaupungin sloganista.
Villi voima. Oulu on. Suomen pohjoinen metropoli.
Sama englanniksi: Wild Thing. Oulu Is. Capital of Northern Scandinavia.
Englanninkielinen iskulause sisältää suoranaisen valheen, sillä Suomesta Skandinaviaan kuuluu vain Lapin luoteisosa. Kotimainenkaan ei kuvasta Oulun todellista luonnetta.
Onneksi virheet voi vielä korjata. Turkulaisen ”paikkatuotteiden markkinointiin” keskittyvän Place Marketing Oy:n toimitusjohtaja Jonne Saivosalmi sanoi Kaleva-lehdessä, että ”kiteytys ei ole tässä vaiheessa oveen naulattu”.
Annamme vielä toisen mahdollisuuden ja tarjoamme brändinvääntäjille työkaluiksi asioita, joista Oulu oikeasti tunnetaan.
Paska kaupunki. Kauko Röyhkän vuodesta 1985 asti keikoillaan laulama kestohitti kertoo hänen entisestä kotikaupungistaan. Nuoren miehen silmissä Oulu on kammottava paikka, jossa tyttöjen pitää palata kotiin ajoissa. ”Rautatie, rautatie, menee etelään / jos pelaat keskinkertaisuuden säännöillä, et voi kuin hävitä / ja jos häviät, et muuta voi kuin häipyä täältä.”
Paska kaupunni. Uusikatu 22:n seinään ilmestyi 1980-luvun puolivälissä lukihäiriöinen graffiti ilmeisesti Paska kaupunki -kappaleen innoittamana. Aina kun se pyyhitään pois, joku kirjoittaa sen uudestaan. Teksti antoi nimen myös paikalliselle kulttuuriyhdistykselle. Patentti- ja rekisterihallitus ei hyväksynyt sitä ennen kuin nimen puolesta kerättiin adressi. Graffitin naapurissa on ravintola PSK Kaupunni.
Rössypottu ja känkky. Oulun ainoita lahjoja ruokakulttuurille. Rössypottu on veripaltusta, perunasta ja sianliasta koostuva keitonomainen seos. Känkky tarkoittaa harmaan talouden ravintolassa myytävää parin euron pitsaa. Eräässä oululaisravintolassa känkkyjä kääntelee irakilainen mies, joka työskenteli aiemmassa elämässään Saddam Husseinin pelätyn Uday-pojan aseenkantajana.
Pyöräily. Oulussa on helppo pyöräillä, koska siellä on niin tylsät maisemat. Paikallisten mukaan lähimmät mäet löytyvät Limingasta.
Oulun kristalliyö. Elokuussa 1990 koulujen alkamisen aikaan Oulun keskustassa räjähti tuhannen ihmisen nuorisomellakka. Poliisi ampui varoituslaukauksia ja turvautui puolustusvoimien virka-apuun. ”Kun ei o oikein mittää tekemistä niin kai se sitte pitää niitä ikkunoita särkiä, että emmä oikeen tiiä”, oululainen ”Sipe” kommentoi mellakan motiiveja Hannes Mäntyrannan Törmäävät tulkinnat -kirjassa.
Pyromaanigrynderit. Vuonna 1991 Oulun Aleksanterinkadun ja Rantakadun puutalokortteleissa paloi kolme taloa, jotka odottivat ympäristöministeriön suojelupäätöstä. Paloja epäiltiin rakennusliikkeiden tilaamiksi tuhopoltoiksi. Mika Ronkainen teki aiheesta vuonna 1998 dokumentin Oulu palaa. Nyt puutalojen paikalla on betonista valmistettuja asumiskuutioita.
K.G.B. Kaukovainio Ghetto Boys räppää Puukko-Allun johdolla oululaisesta lähiötodellisuudesta, jossa kaikki on hyvin niin kauan kuin riittää Xanoreita ja viinaa. ”Helvetin hyvää settiä kuunnella kuoseissa”, kirjoittaa nimimerkki Qosi^ Päihdelinkki-foorumilla. Puukko-Allu itse vähättelee Kaleva-lehdessä ”Kaketsun” mainetta: ”Hyvin siellä pärjää, kun osaa olla kunnolla ja maksaa itse omat biljardinsa.”
Oulu on kaupungin nimi. Radiopuhelimet-yhtye teki kotikaupungistaan vuonna 2000 julkaistun levynsä nimikappaleen. ”Oulu on kaupungin nimi / Pohjanlahden harmaa helmi”, kuuluvat ensimmäiset säkeet. Kappaleessa kerrotaan, kuinka ”pohjoisen lahden rannalla ei näy merta taloilta”. Tekstissä kuvataan oululaista kyräilevää kansanluonnetta sanomalla, ettei missään muualla osata puhua näin suoraan selän takana.
Janne Flinkkilä
Kuva Terhi Viinikanoja
