On kevät 2006. Valkovenäläiset Anna Pozniak, 22, ja Dennis, 26, ovat juuri saaneet tietää tulleensa hyväksytyiksi European Humanities Universityn opiskelijoiksi, kun KGB ottaa yhteyttä.
”He soittivat kännykkääni ja käskivät saapua kuulusteluun”, Dennis kertoo. Annan vanhemmat saivat puhelun, jossa heitä käskettiin lähettää tyttärensä turvallisuuspoliisin puhutettavaksi.
Kuulustelun syy oli uusi opiskelupaikka. Anna ja Dennisin määränpää EHU on valkovenäläinen yliopisto, joka toimii maanpaossa Liettuassa. Vuonna 1992 Minskiin perustettu, akateemista vapautta vaaliva yksityinen yliopisto karkotettiin Valko-Venäjältä hallituksen käskystä vuonna 2005. Hallitus päätti, että yliopiston olisi suljettava ovensa kuluvan viikon loppuun mennessä. Syyksi ilmoitettiin riittämätön palovaroitinjärjestelmä.
Valkovenäläiset voivat yhä lähteä opiskelemaan EHU:hun, mutta lähtöä saattaa edeltää kutsu KGB:n päämajaan.
”He halusivat tietää esimerkiksi opettajien palkoista ja EHU:n rahoituksesta. He utelivat myös syitä siihen, miksi haluan lähteä”, Dennis kertoo.
Palovaroitinjärjestelmän puutteet eivät kaikkien mielestä olleet ainoa syy sulkea länsimielinen ja kansainvälisyyteen pyrkivä yliopisto.
”Oikeasti hallitus halusi lopettaa EHU:n toiminnan, koska se levitti eurooppalaisia vaikutteita ja vastusti hallituksen ideologiaa”, sanoo EHU:ssa vuonna 1994 opiskelunsa aloittanut Irina Poleshchuk. Nykyään hän työskentelee teoreettisen filosofian tutkijana Helsingin yliopistossa ja EHU:ssa. Anna, Dennis ja Alina, 24, eivät opiskelleet EHU:ssa ennen sen maanpakoa, mutta vastustivat yliopiston sulkemista mielenosoituksissa.
”Yliopiston sulkeminen oli järkytys. Osallistuimme moniin opiskelijamielenosoituksiin. Vaikkemme vielä itse opiskelleet siellä, meillä oli ystäviä EHU:ssa. He eivät voineet jatkaa opintojaan valtion yliopistoissa, koska niissä ei ollut vastaavia pääaineita tai ohjelmia”, Alina kertoo.
Kun EHU avasi ovensa uudelleen, Alina päätti jättää kotimaansa ja etsiä akateemista vapautta ja tasokasta opetusta Vilnasta.
”Olin kyllästynyt opiskeluun Valko-Venäjällä, ja EHU:sta löytyi kiinnostava opintokokonaisuus. Päätös lähtemisestä oli helppo, koska en ollut erityisen kiintynyt kotikylääni tai Minskiin. Vilnasta pääsee nopeasti rajan yli, jos haluaa” hän kertoo.
Kaikki eivät halua. Dennis ja Anna kertovat, että EHU:n opiskelijat kohtaavat rajalla ylimääräisiä tarkastuksia, joissa rajaviranomaiset tutkivat kaikki matkatavarat tietokoneen sisältöä myöten. Opiskelijat ovat myös joutuneet liioiteltuihin ja halventaviin ruumiintarkastuksiin. Rajaongelmista huolimatta Anna, Alina ja Dennis käyvät Valko-Venäjällä tapaamassa perhettään noin kerran kolmessa kuukaudessa. Vanhemmat tietävät, millaista EHU:ssa opiskelu on, mutta monen muun silmissä Anna, Alina ja Dennis on leimattu luusereiksi.
”Hallituksen retoriikassa EHU on lännen salaliitto ja poliittinen projekti, jossa nuoria koulutetaan aiheuttamaan levottomuuksia Valko-Venäjällä. Televisiossa meidät esitetään laiskoina pullamössönuorina, jotka maksavat suuria summia tyhjästä. Ihmiset, jotka eivät tunne opiskelijoita, uskovat valtion propagandaanö. Nuoret ja koulutetut ihmiset ovat myötämielisiä”, Alina sanoo.
Dennis oli juuri valmistunut valtion yliopistosta, mutta aloitti opinnot EHU:ssa, koska oli pettynyt elämään ja tulevaisuuden näkymiin Valko-Venäjällä.
”Olisin halunnut opiskella EHU:ssa jo aiemmin, mutta se oli liian kallista minulle. Sain lopulta stipendin, joka mahdollisti opiskeluni. Lähtö Vilnaan oli todellinen helpotus, koska minulla oli ollut vaikea vuosi Valko-Venäjällä – jouduin putkaan ja kuulusteltavaksi vuoden 2006 presidentinvaalimielenosoituksissa, ja lisäksi vietin viikon mielisairaalassa kieltäydyttyäni armeijasta.” Vaikeudet KGB:n kanssa jatkuvat yhä, eikä Dennisin sukunimeä siksi mainita tässä artikkelissa. Myös Alina haluaa esiintyä ilman sukunimeä, sillä hän haluaa jatkaa ruohonjuuritason vaikuttamista Valko-Venäjällä.
”Olemme järjestäneet erilaisia kulttuuritapahtumia Valko-Venäjällä sekä opiskelijakonferensseja valtion yliopistojen ja EHU:n välillä. Tärkeintä on pitää matalaa profiilia ja kertoa ihmisille opiskelusta, joka on riippumatonta valtion ideologiasta.”
Kaikki kolme sanovat silti, ettei EHU ole opposition linnake.
”EHU ei ole poliittinen, vaan koulutuksellinen projekti.”
Kasper Kristensen
Kuva Pietari Hatanpää
