”Kirjoitit ylioppilaaksi keväällä 1976. Kirjoitusten jälkeen pähkäilit kovasti, mitä ja missä korkeakoulussa haluaisit opiskella. Olit kiinnostunut luonnontieteistä, ja erityisesti ympäristökysymykset olivat nousseet ajatuksiisi vaihto-oppilasvuonna Amerikassa. Ne tuntuivat yhteiskunnan kohtalonkysymyksiltä. Toisaalta ymmärsit, että kaikki on lopulta kiinni yhteiskunnallisesta päätöksenteosta ja siksi myös juridiikka kiinnosti sinua. Hait sekä Teknilliseen korkeakouluun että yliopiston oikeustieteelliseen, ja pääsit molempiin.
Tulit yliopistolle suurin odotuksin, mutta jouduit pettymään. Olit odottanut enemmän opetuksen sisällöltä mutta yliopisto olikin vain tilaisuus opiskella itse. Ensimmäisenä opiskelusyksyä, kun luennot olivat kovin tylsiä, mietit, olikohan tämä sittenkään oikea valinta. Kaipasit opetusta, jossa olisi saanut laittaa itseään likoon. Toivoit enemmän harjoitustöitä, joissa olisi joutunut soveltamaan teoriaa konkreettisiin oikeudellisiin ongelmiin. Jos sitä olisi ollut enemmän, olisit varmasti käyttänyt opiskeluun enemmän aikaa. Ajattelit, että tässä ei kannata kauheasti tuhrata ja päätit opiskella nopeasti. Päättelit, että ehkä työelämä antaa sitten enemmän sisältöä, vaikka et osannut etkä edes yrittänyt tehdä mitään urasuunnitelmaa. Opiskeluaika oli sinulle tarpeellista itsesi etsimisaikaa.
Salossa syntyneelle forssalaiselle muutto Helsinkiin oli iso elämänmuutos. Asuit Lauttasaaressa 1940-luvun alussa rakennetun kerrostalon pienessä kaksiossa. Pidit siitä, että oli luontoa ja merta lähellä. Et harrastanut paljoa opiskelijaelämään liittyvää huvittelua. Kävit Pykälän kokouksessa, jossa oli jotain nahistelua, jota et ymmärtänyt ollenkaan. Kaikki oli hirveän politisoitunutta. Ajattelit, että tämä toiminta ei taida olla sinua varten. Mieluummin nautit Helsingin miljööstä ja kulttuuritarjonnasta. Sinusta oli hienoa kävellä Kaivopuistossa pitkin rantoja ja kaupungin katuja. Kävit kavereiden kanssa teatterissa ja klassisen musiikin konserteissa. Harrastit sitä paljon enemmän kuin nykyään ehdit.
Kesän 1976 olit kesätöissä sairaalakeittiössä Ruotsissa. Seuraavana kesänä olit tavaratalossa töissä Karlsruhessa Saksassa. Kesät ulkomailla olivat yhtä tärkeä osa omaa kasvuasi kuin varsinainen opiskelu. Suomen ummehtuneeseen ilmapiiriin verrattuna sinulle oli avartavaa nähdä monipuolista yhteiskunnallista keskustelua, vaikka RAF-terroristiryhmän aikaisessa Saksassa ahdistuitkin. Näit nuoria ihmisiä, jotka olivat menettäneet uskonsa yhteiskunnan instituutioihin ja länsimaiseen demokratiaan.
Opiskelit tiiviisti ja valmistuit kolmessa vuodessa. Teit lopputyön kansainvälisestä oikeudesta. Kun opiskelujen loppuvaiheessa piti löytää kesätyöpaikka, kävelit oikeusministeriön lainvalmisteluosastolle ja kysyit, olisiko heillä töitä. Sinusta oli kivaa päästä töihin, joissa pääsit testaamaan osaamistasi. Lainvalmistelutöissä yhdistyi tutkiva työ ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Oikeusministeriöstä tulikin ensimmäinen työpaikkasi tutkinnon jälkeen.
Vielä siinäkään vaiheessa sinulla ei ollut mitään urasuunnitelmaa. Et yhtään ajatellut, että sinusta tulisi tuomari. Joskus mielessä on käynyt, mihin tie olisi sinut vienyt, jos olisit valinnut oikeustieteiden sijaan Teknillisen korkeakoulun.
Kuka?
Opiskelija: Pauliine Koskelo
Pääaine: oikeustiede
Opiskeluaika: 1976-1978
Opintojen jälkeen: Korkeimman oikeuden presidentti
Matti Markkola
Kuvitus Teemu Kiviniemi
