Veikko Eranti esitteli ansiokkaasti ainejärjestötoimintaa viime Ylioppilaslehdessä (7/2010) nostamalla esiin muutaman esimerkin järjestöistä, joiden toimintakentälle mahtuu laajasti erilaista toimintaa aina tieteellisistä julkaisuista approihin ja ainejärjestölehtiin.
Ainejärjestöt ovatkin oivallinen kenttä tällaisen toiminnan toteuttamiselle ja kehittämiselle, kun samanhenkiset, sivistyneet ihmiset lyövät viisaat päänsä yhteen tuottaakseen yhteisölleen huvia ja hyötyä.
Jäimme kuitenkin ihmettelemään Erantin näkemystä siitä, että ainejärjestötoiminnasta on kadonnut kunnianhimo ja tavoitteet asetetaan matalalle. Ainejärjestöjen keskeisin tehtävähän on toimia alan opiskelijoiden edunvalvojana. Siinä sivussa ainejärjestöt tuottavat jäsenistönsä näköistä toimintaa, oli se sitten kunnianhimoisia megabileitä tai pienemmän kaliiberin lukupiirejä ja pullakerhoja.
Mielestämme järjestöjen toimintamalleja ei voi asettaa keskenään arvojärjestykseen; tärkeintä on, että jäsenet kokevat toiminnan omakseen ja mielekkääksi, ei se, että toiminta näyttää hyvältä Ylioppilaslehden sivuilla esiteltynä. Ainejärjestöt ovat nimenomaan jäsentensä summa. Tuskin on olemassa ainejärjestöjä, jotka eivät muuttuisi aktiiviensa ja jäsenistönsä toiveiden mukana tai jatkuvasti kehittäisi toimintaansa resurssiensa puitteissa.
Rohkaisemme kaikkia reippaasti tutustumaan oman aine- tai tiedekuntajärjestönsä tapahtumiin sekä esittämään toiveita siitä, millaiseksi toimintaa pitäisi kehittää. Ainejärjestö ei ole olemassa itseään varten! Mutta varokaa – saatatte yllättyä iloisesti siitä, mitä kaikkea ”perussetin” lisäksi pienelläkin järjestöllä on tarjota!
Anna Ylitalo
puheenjohtaja, Helsingin yliopiston ainejärjestöläiset HYAL ry
Sara Miettunen
puheenjohtaja, ainejärjestöjen edustajistoryhmä
