Hymyssä pitelemistä
Kituva yucca-palmu päätyy työhuoneen ikkunalle, koska: ”Kasvit auttavat vähentämään stressiä ja tuottavat hyvää mieltä, mikä vuorostaan edistää luovuutta.”
Säädän kalenteriin epäsäännöllisen muistutuksen ”Hymyile!”. Se lisää onnellisuuden tunnetta. Ensimmäinen muistutus tulee kesken vakavan puhelinhaastattelun, enkä voi jähmettää kasvojani. Hymynhäivä ei nimittäin riitä: ”Ilme pitäisi yrittää pitää kasvoilla 15-30 sekuntia.”
Taltutan stressioireet kirjan ohjein: ”Mene nettiin ja katso videota jostain söpöstä eläimestä.” Vahtaan masturboivaa hamsteria Youtubesta. Kyllä piristää!
Listaan kolme kiitollisuuden aihetta ja kolme hyvin hoitamaani asiaa. Valmis! Tämä lisää onnellisuutta kuukauden ajaksi.
Teen viisi hyvää tekoa, siitä tulee merkityksellisyyden tunne. Hungersite-sivustolla firmat lahjoittavat klikkauksesta rahaa. Nälälle, syövälle, lasten terveydelle, lukutaidolle, sademetsille ja eläimille on omat nappinsa. Klik-klik-klik-klik-klik-klik. Kuusi hyvää tekoa vai kevythumanitarismia keveimmillään? Lahjoitan verkkopankissa 20 euroa Chilen maanjäristyksen uhreille.
”Hymyile!” sanoo muistutus. Naurattaa.
Ninni Lehtniemi
Minuutissa muutokseen, Richard Wiseman, Atena 2010
En ole nolo
Kirjan alaotsikko kuuluu Kuuntele kehoasi, tunne itsesi. Opuksen avulla pitäisi saada yhteys mielen ja kehon välille. Se parantaa itseluottamusta, vähentää alakuloa ja saa kilotkin karisemaan.
Uusi elämä alkaa herätessä. Kirja neuvoo koskettelemaan koko kehoa ennen kuin nousen sängystä. Aloitan hieronnan jalkapohjista ja päädyn päälaelle.
Mieleni ei taida olla täysin läsnä, sillä nukahdan uudestaan.
Työpaikalla sekä pää että keho ovat jumissa. Kelpaakohan se yhteydeksi?
Sivelen niskaani. Yritän Mannisen ohjeiden mukaan keskittyä vuorotellen siihen, miltä käsi tuntuu ihoa vasten ja iho kättä vasten. Se on vaikeaa. Pelkään, että Hufvudstadbladetin toimitus näkee vastapäisestä talosta, miten koskettelen itseäni.
Yritän eroon häpeäntunteesta vahvistuslauseilla. Tarkoitus on aivopestä minut uskomaan, että asiat ovat tietyllä tolalla: ”En ole nolo. En ole nolo. En ole nolo.”
Tämähän toimii! Yritetäänpä toista lausetta: ”Minulla on vakituinen työpaikka”, toistan mielessäni.
Mannisen mukaan vahvistuslauseet edellyttävät, että voin kuvitella niiden olevan totta. Tämän kohdalla se ei onnistu.
Anna-Sofia Berner
Minä onnistun, Katri Manninen, Gummerus 2010
10-10-10
Väsyttää, vituttaa eikä mistään tule mitään. Onneksi Suzy Welch neuvoo, kuinka otan elämäni käsiini. Welchin 10-10-10 muuttaa elämän.
Se menee näin: Tee kriisistäsi kysymys. Tarkastele eri ratkaisuvaihtoehtoja siitä näkökulmasta, mikä on niiden vaikutus 10 minuutin, 10 kuukauden ja 10 vuoden päästä. Welchin mukaan teemme liian usein päätöksiä välttyäksemme seurauksilta, jotka ovat epämiellyttäviä nykyhetkessä.
Käyn siis itseni kanssa keskustelun.
Matti, miksi et mene nukkumaan?
”Duunin sohva on epämukava ja työkaverit kiusaisivat.”
Mikä sinua vituttaa?
”Se nyt on sellaista miehistä jotain.”
Miksi mistään ei tule mitään?
”Ääh, huijasin. Tämänkin jutun merkkimäärä tässä kasvaa.”
Ei tämä toiminut. Ongelmani eivät olleet oikeita ongelmia. Kuten Welch kertoo, 10-10-10 toimii parhaiten aikuisten oikeiden kriisien kanssa. Vaihtaisinko duunia? Eroaisinko kumppanista?
Matti, miten kirja vaikutti sinuun?
”10 minuutin säteellä ihan positiivisesti. 10 kuukauden tai 10 vuoden aikajanalla tuskin millään tavalla.”
Matti Markkola
Elämä haltuun! Suzy Welch, WSOY 2010
