Helmikuussa koettiin suoranainen koulutuspoliittinen jännitysnäytelmä.
Opetusministeri Henna Virkkusen (kok) valtiosihteerin johtaman työryhmän raportissa pohdittiin, miten koulutusviennistä saataisiin Suomelle tuottoisa, keskeinen teollisuudenala, jota varten perustettaisiin riskirahoitusrahastoja ja yritysklustereja.
Raportin yleinen sisältö jäi näiden kahden lauseen varjoon: ”Työryhmän mielestä korkeakoulujen lukukausimaksut lisäisivät koulutusviennin mahdollisuuksia. Kysymys korkeakoulujen maksullisuudesta esitetään otettavaksi osaksi seuraavan hallitusohjelman valmistelua.”
Vain muutamaa tuntia raportin julkaisun jälkeen käynnistyi kannanottojen, lausuntojen ja Facebook-ryhmien vyöry.
Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ehti apajille ensimmäisenä. SYL:n ja Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liiton (SAMOK) yhteinen kannanotto penäsi julki puolueiden kantoja maksulliseen koulutukseen.
Taustalla kuulsi huoli lukukausimaksujen asteittaisesta hivuttamisesta koskemaan kaikkia opiskelijoita. Vaikka raportti todennäköisesti tarkoitti ensisijaisesti lukukausimaksujen perimistä niiltä opiskelijoilta, jotka tulevat EU/ETA-maiden ulkopuolelta, se joka tapauksessa avaisi portteja muillekin lukukausimaksuille.
Raportissa ei myöskään rajattu kotimaisia opiskelijoita maksujen ulkopuolelle.
Huolensa ilmaisivat myös HYY ja useat muut ylioppilaskunnat sekä kansalaisjärjestöt kannanottoineen.
Seuraavan muutaman päivän aikana myös puolueet ottivat kantaa keskusteluun.
Opiskelijajärjestöjen kannanottoja tehokkaampana vauhdittajana toimi todennäköisesti Facebookiin spontaanisti syntynyt ryhmä nimeltä ”Vastustan kokoomuksen suunnitelmia muuttaa opiskelu maksulliseksi”, joka keräsi vuorokaudessa yli 20€‰000 jäsentä.
Facebook pistää poliitikkoon vipinää. Tässä näytteet hallituspuolueilta:
Timo Heinonen (kok): ”Meillä ei ole mitään aikeita tai suunnitelmia ajaa lukukausimaksuja suomalaisille opiskelijoille myöskään ensi vaalikaudella. Työryhmäkään ei ole esittänyt lukukausimaksujen käyttöönottoa – ei suomalaisille eikä muillekaan opiskelijoille.”
Matti Vanhanen (kesk): ”Ei otettu edes askelta maksullisen koulutuksen suuntaan.”
Anna Bertils (rkp): ”Suomalaisen opiskelijan pitää voida luottaa siihen, että hän saa tutkintoon johtavan koulutuksensa edelleen maksuttomana.”
Ville Niinistö (vihr): ”Emme kannata maksuja myöskään ulkomaisille opiskelijoille.”
Puolueiden kannanotoista päätellen kukaan ei ole ehdottanut mitään, koulutusta ei olla muuttamassa maksulliseksi, ei suomalaisille eikä ulkomaalaisille opiskelijoille.
Raportin valmistellut valtiosihteeri Heljä Misukka (kok) kuitenkin totesi STT:n haastattelussa, että tarkoituksena on nimenomaan luoda mahdollisuus perustaa kokonaan maksullisia maisteriohjelmia.
Suurin osa julkisista keskustelijoista kiersi aihetta varovaisesti ja sanansa tarkasti asetellen. Asiaan liittyvien säännösten ja käsitteiden suhteellinen mutkikkuus jättää mahdollisuuden lausua ehdottomalta kuulostava kielto ja myöhemmin määritellä se tarkoittamaan jotakin aivan muuta.
Joka tapauksessa opetusministeriön koulutusvientiraportti tarjoaa yhdenlaisia vastauksia uuden yliopistolain aiheuttamaan tilanteeseen, jossa korkeakoulut ovat entistä enemmän vastuussa omasta rahoituksestaan.
Yksi näistä vastauksista on koulutuksen jonkinlainen maksullisuus.
Huolta koulutuksen maksuttomuudesta on tämän keskustelun jälkeenkin vaikea pitää perusteettomana.
Veikko Eranti
