Kranssi ovessa muistuttaa joulusta. Sisäänpääsyyn ei tarvita kyynärpäitä, mutta vesipullo pitäisi olla matkassa.
En ole alennusmyynnissä, vaan asuntonäytössä. Eräänlaiseen alekarkeloon olen silti tullut.
Luin uutisen historiallisesta vuokrien laskusta, joka ulottuu jopa Helsinkiin, missä yksiöistä on totuttu maksamaan kyyneleet silmäkulmissa.
Aion selvittää, millaisen vuokra-asunnon saisi vapailta markkinoilta, jos käyttäisi 500 euron opintotuen kokonaan vuokraan. Yksiöitä on toki myös Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiöllä Hoasilla, mutta niitä voivat hakea vain Hoasin solussa asuvat opiskelijat.
Aamun lehdessä oli kaksi ilmoitusta yksiönäytöistä. Tämän Pihlajamäessä sijaitsevan asunnon vuokraa ei mainittu, mutta arvelen, ettei 25 neliön parvekkeellisen yksiön vuokra ylitä 500 euroa. Katsojia on muutama.
”Opiskelija, työssäkäyvä, kuka vain sopivalta vaikuttaa”, kuvaa omistaja vuokralaisen kriteerejä.
Vuokra sen sijaan ei vaikuta sopivalta, 650 euroa.
”Nyt on vuokranantajan markkinat”, tuhahtaa rapussa nainen, joka on tullut näyttöön ammattikorkeakoulussa opiskelevan poikansa kanssa.
Viime syksynä opiskelijoiden asuntotilanne oli erityisen vaikea. Fuksien ruuhka yhdistyi vuokra-asuntojen tavallista vilkkaampaan kysyntään. Nyt asuntokaupat kiinnostavat taas, ja vuokrat ovat laskussa.
Silti on poikkeuksellista, että toisessa näytössä tarjotaan 20 neliön yksiötä Vallilasta 480 euron hintaan. Sturenkadun kämpän ovella kopistelee useita parikymppisiä odottajia, vaikka ulkona on pakkasta melkein yhtä paljon kuin kämpässä neliöitä.
Yksiö yllättää positiivisesti. Ikkunasta näkyy Sture Jazz Bar ja ykkösratikan kiskot. Muovimatto on vaihdettu laminaattiin, ja seinät vastikään maalattu, kertovat omistajat Tiina Makkonen ja Timo Andersson.
He hakevat pitkäaikaista vuokralaista.
”Vuokra tulee maksaa, eikä seiniä saa pamauttaa rikki”, Makkonen listaa.
Se ei ole liikaa vaadittu. Yhteystietovihko täyttyy.
”Miten te valitsette vuokralaisen, arpomallako?” ihmettelee pipopäinen tyttö.
”Saa kirjoittaa lisätietojakin”, Makkonen ja Andersson sanovat. Pipon tupsu heilahtaa, ja tyttö jatkaa kirjoittamista muiden odottaessa vuoroaan.
Hivelen siistiä seinää ja ihmettelen ääneen 480 euron vuokraa.
”Sitä olemme aiemminkin pyytäneet. Se on kohtuullinen hinta”, Makkonen sanoo ja vaikuttaa hieman yllättyneeltä.
Kohtuullisuus – se on markkinoilla vuokralaisen avainominaisuus. Tupakointi ja koirankarvat ovat rinnastettavissa rikosrekisteriin.
Taideteollisessa korkeakoulussa opiskeleva Venla Korvenmaa, 22, mittailee katseellaan yksiötä. Hänen kriteerinsä ovat ne tavalliset: sijainti lähellä koulua, kipurajana 500 euroa kuussa.
”Viipurinkadulla jonotin näyttöön rappukäytävässä kaksi kerrosta pitkässä jonossa. Sisään sai mennä viiden ryhmissä.”
Asunnon löytäminen Helsingistä edellyttää nöyrtymistä ”kauheisiin” vuokriin, sanoo Korvenmaa.
”Seinissä saattaa olla reikiä, ja vuokra silti viisisataa.”
Myös avoimessa yliopistossa opiskeleva Iina Alhanen, 22, jättää yhteystietonsa Sturenkadun kämpän omistajille.
”Nyt voisin maksaa vuokraa 500 euroa. Jos syksyllä aloitan yliopistossa ja lopetan työt, niin vähemmän.”
Miten tähän on tultu? Miksi vuokrayksiön etsimisestä tuli nöyristelyä?
Helsingissä on noin 150€‰000 yhden hengen taloutta, mutta vain noin 65€‰000 yksiötä, kertoo Vuokraturvan tilasto.
Syynä on kiistelty keskineliösääntö, jonka mukaan Helsingin alueelle rakennettavan asuintalon omistusasuntojen keskipinta-alan on oltava vähintään 75 neliömetriä. Sen tarkoituksena oli estää hyvien veronmaksajien pako suurempien asuntojen perässä naapuri- ja kehyskuntiin.
Valtuusto päätti viime kesäkuussa, että isojen asuntojen säännöstä luovutaan Jätkäsaaren kaupunginosan kohdalla. Se ei lämmitä tammikuisena näyttösunnuntaina, jona Jätkäsaaren taloille ei ole vielä kaivettu edes perustuskuoppia.
Paljon riippuu myös etsintätaktiikasta. Verkossa ilmoitettavat avoimet näytöt keräävät erittäin runsaasti väkeä, etenkin Kalliossa.
Vuosi sitten jonotin Fleminginkadulla yksiöön, jonka vuokra alkoi numerolla neljä. Rappukäytävän liikenne muistutti metron liukuportaita ruuhka-aikaan. Asunto haisi pinttyneelle lialle, mutta moni nenäänsä nyrpistellyt jäi silti täyttämään lomakkeita.
Tuttava sai asunnon Torkkelinmäeltä päivitä-painikkeen näppäämisen ansiosta. Hän soitti vuokranantajalle vain muutama sekunti sen jälkeen kun ilmoitus ilmestyi sivustolle.
Googlettamalla ”vuokra-asunnot Helsinki” löytää kirjavat nettiapajat, jonne uskaltautuva voi pettyä karvaasti, saada vain häirikkösoittoja – tai unelmiensa yksiön.
Näyttökierrokseni kolmas asunto löytyy Nettiasunto.com-sivulta.
Asunto sijaitsee Etu-Töölössä Caloniuksenkadulla. Olen ensimmäinen katsoja. Mika Kirjavainen kertoo ilmoittaneensa yksiöstä parilla pienellä sivustolla.
”Sinun lisäksesi monia ei olekaan tulossa”, Kirjavainen sanoo ja kuulostaa hieman pettyneeltä.
Parvi on 16 neliön yksiössä välttämätön. Yläseiniä nuolevat koristeboordit, ja suihkullisen vessan tilankäyttö lähestyy taidetta.
Vuokra on 530 euroa kuussa, vesimaksu päälle. Kipurajani ylittyy, mutta Kirjavainen uskoo löytävänsä vuokralaisen näilläkin ehdoilla.
”Ihan toiveikas olen.”
Näyttää siltä, ettei vuokralainen edelleenkään juhli markkinoilla, eikä tilanne ole paranemassa. Suomen Vuokranantajat uskoo vuokrien laskun tasaantuvan jo keväällä. Vuokria voi nostaa esimerkiksi asuntokauppaa hillitsevä korkojen nousu.
Yliopiston sähköisellä ilmoitustorilla tarjotaan yksiötä Etelä-Haagasta 570 eurolla. Tämäkö on opiskelijahintaisten asuntojen ykkösapaja? Useimmat ilmoittajat etsivät asuntoa.
”ETSIN YKSIÖ/KAKSIO HETI”, ”HV yksiö/kaksio Helsingistä mahd. pian”, huutavat otsikot.
Palaan vielä Oikotielle ja höllennän hakukriteerejä. Kas, lähes 30 neliön yksiö kylpyammeella, vuokra veden kanssa 220 euroa.
Pitäisi vain muuttaa Kouvolaan.
Veera Jussila
