Tyhmyyden vuosikymmen

T:Teksti:

Uusi vuosikymmen sitten otti ja alkoi. Ystäväni epäili synkeästi, että 2010-luku on oleva tyhmyyden vuosikymmen.
    Epäilen ystäväni tiivistäneen huonona hetkenään tyhmyydeksi koko joukon surkeita asioita: epä-älyllisyyden ihannoinnin, kyynisen populismin, lyhytnäköisyyden, empatian puutteen, mielivallan puolustamisen, aggressiivisen oman edun tavoittelun, epärationaalisuuden ja pelonsekaisen vihan.

Tyhmyyden vuosikymmenenä sanoja ”älymystö” ja ”sivistyneistö” kehtaa käyttää vain lainausmerkein. Älymystöstä on noloa puhua. Vielä kiusallisempaa olisi kuulua sellaiseen.
    Maahanmuuttokeskustelun myötä sanavarastoon on tullut uusin ilkkumasana, suvaitsevaisto. Siitä puhu­vien suuri, epämääräinen vihollinen on kulttuurirelativismi. Silti näiden ihmisten käsitys tiedosta kärsii usein samasta asiasta, josta relativismia syytetään.
    Tyhmyyden vuosikymmenenä jokaiseen argumenttiin on suhtauduttava yhtä arvokkaana. Tieteellinen tieto on epäilyttävää ja elitististä, ja juuri elitismi kaamein synti. Vihaan ja epäluuloon perustuvat tunneargumentit ovat arvostelun ulkopuolella tai yhtä merkittäviä kuin tutkimukseen perustuvat näkemykset.
    Valtakunnan päälehdessä kehtaa ihan omalla nimellään arvella, ettei suomalainen korkeakoululaitos ole tuottanut mitään yhteiskuntaa hyödyttävää sitten AIV-rehun.

Tuttavani kirjoitti lehteen maahanmuutosta myönteisesti, ja sai netissä herjaryöpyn ja sähköpostiinsa viestin: ”Etkö tiedä, mitä kaltaisillesi tapahtuu internetissä?”
    Uhkaukseen oli helppoa suhtautua huvittuneesti. Nettiä hallitsevat aggressiiviset öykkärit ovat riesa, jonka takia on helppoa unohtaa, että nettidebatointi on ihan oikeasti myös demokratisoinut julkista keskustelua.
    Silti netissä leviävä avoin vihapuhe on vaarallinen ilmiö. Ikävintä on, että viime aikoina sen retoriikkaa ovat lähteneet komppaamaan monet median ja politiikan edustajat.
    Monen toimittajan salainen fantasia on olla verevä kansanmies, vaikka todellisuudessa olisikin yliopistossa ainakin graduseminaariin asti roikkunut kantakaupungin kasvatti. Ehkä tämä fantasia selittää, miksi niin moni on heittäytynyt innolla puolustamaan niitä, jotka esiintyvät heille kansan syvinä riveinä.
    Ilmiö on falski ja vastenmielinen.

Minulle Vuosituhannen ensimmäinen vuosikymmen oli opiskelun, juhlien, harhailun, pätkätöiden ja uteliaisuuden vuosikymmen. 2000-luvun toisen vuosikymmeneni teemana on toistaiseksi ollut uuden elämän odottelu.
    Loppukevään lehteä tekevät Antti, Ninni, Matti, Sohvi ja Tuomas, maailman paras toimitus. Ja ei, tämä väite ei ole tutkittua tietoa.

Veera Luoma-aho
päätoimittaja