”Monet ystäväni maiskuttavat. Itse voin henkisesti ja fyysisesti pahoin, kun joudun pöytään maiskuttajan kanssa. Onko vika minussa vai ovatko sinänsä sivistyneet ihmiset todella niin sokeita omalle maiskuttamiselleen? Miten asiasta voisi sanoa esimerkiksi ystävälle tai tyttöystävälle?”
Aung San Suu Kii -84
Vika ei ole sinussa. Paitsi ehkä vähän.
Toisen ihmisen maiskuttamista on vaikea sietää, etenkin mikäli sitä joutuu seuraamaan läheltä ja usein. Vielä vaikeampaa on huomauttaa maiskuttamisesta tavalla, joka ei ole loukkaava mutta johtaa silti tuloksiin. Aikuisen ihmisen maiskuttaminen on vastenmielinen mutta oudon intiimi asia.
Lounasseuran mässyttämisestä ärtyvä kyseenalaistaa helposti oman ärtymyksensä. Eikö maailmassa ole tärkeämpiäkin ongelmia, joihin kohdistaa ärtymystään, esimerkiksi uiguurien ihmisoikeudet tai jäätiköiden sulaminen? Ja eikö maiskutus ole pohjimmiltaan osoitus aistinautinnosta, kuka minä olen sellaista toiselta ihmiseltä epäämään?
Epäilykset eivät ole turhia, eikä niitä pidä ohittaa olankohautuksella, Maiskuttaminen saattaa olla ongelma, mutta kenen ongelma? Kenen pitäisi avata suunsa ja kenen sulkea? Kysymyksiä voi lähteä kerimään auki seuraavan kartan avulla.
1. Kannattaako asiaa ottaa puheeksi?
Pohdi seuraavia kysymyksiä:
1. Vaarantaako maiskuttaminen tärkeän ihmissuhteen?
2. Onko yhteisiä ruokailutilanteita mahdotonta välttää?
3. Onko ongelma jatkunut pitkään samanlaisena?
Mikäli vastasit vähintään kaksi kertaa kyllä, siirry kohtaan 2. Muussa tapauksessa siirry kohtaan Siedätyshoitoa.
2. Onko kyse pelkästään maiskuttamisesta, vai onko ärtymyksen takana myös jotakin muuta?
Pohdi seuraavia kysymyksiä:
1. Kun ajattelet maiskuttajaa ihmisenä, herättääkö hän sinussa pääosin myönteisiä tunteita?
2. Onko maiskuttaminen maiskuttajan ainoa ärsyttävä piirre?
3. Oletko pystynyt pitämään ärtymyksen sisälläsi sortumatta puhumaan maiskuttajasta selän takana pahaa?
Mikäli vastasit vähintään kaksi kertaa kyllä, siirry kohtaan Mässytykselle loppu. Muussa
tapauksessa siirry kohtaan Katse peiliin.
Siedätyshoitoa
Maiskutusta voi opetella sietämään. Elämä ihmisyhteisössä vaatii sietämistä, ja ne, jotka osaavat suhtautua toisten virheisiin suvaitsevaisesti, elävät onnellisemman elämän. Tämä kannattaa pitää mielessä ruokapöydässä kaikkein kuvottavimpinakin hetkinä.
Muita vinkkejä:
Kutsu mukaan muita ihmisiä. Tällöin voit keskittyä keskusteluun ja asettautua istumaan hieman kauemmas maiskuttajasta.
Mikäli mahdollista, laita taustalle musiikkia tai avaa radio.
Yritä ajatella maiskuttajan sympaattisia puolia. Jos et pysty siihen, älä pinnistele (saatat alkaa vahingossa kerryttää vihaa).
Raivostumisen hetkellä ajattele maiskuttajaa ihmispolona. Raasu on varmasti saanut elämässään paljon pahoja katseita ja huomautuksia. Kaikki vain eivät osaa.
Mässytykselle loppu
Maiskuttamisesta, kuten mistä tahansa muustakin asiasta, voi puhua avoimesti, mikäli maiskuttaja on riittävän tuttu. Keskenään läheisillä ihmisillä on omat käyttäytymiskoodistonsa, joiden avulla tiedetään, mikä loukkaa toista ja mikä ei. Tällöin apua ei tarvitse kysyä Ylioppilaslehdestä.
Muissa tapauksissa kehotan hienovaraisempaan lähestymistapaan. Halussa sanoa intiimistä asiasta suoraan on joskus enemmän kyse halusta näpäyttää tai loukata, kuin vilpittömästä halusta auttaa toista ihmistä kohti myönteistä muutosta. Toisen ihmisen loukkaaminen ei lähes koskaan johda toivottuun lopputulokseen.
Kokeile sen sijaan näitä keinoja:
Tee maiskuttamisesta puheenaihe isommassa ystäväporukassa sellaisessa tilanteessa, jossa maiskuttaja on mukana. Kerro vaikka anonyymista kollegastasi tai opiskelukaveristasi, joka maiskuttaa. Herättele keskustelua ja yhteistä paheksuntaa.
Kerro ystävällesi sopivan tilaisuuden tullen kahden kesken, kuinka paljon arvostat hienostuneita pöytätapoja. Tee se hyvässä hengessä ja vältä ylimielisyyttä.
Käyttäydy itse korostuneen korrektisti yhteisissä ruokailutilanteissa. Syö hitaasti ja suu kiinni. Pyyhi välillä suutasi, pidä taukoja.
Kaikkein sietämättömimpinä maiskutushetkinä tuijota tiukasti maiskuttajan suuta. Varo kuitenkin liian lempeää katsetta, tai maiskuttaja saattaa luulla, että olet kiinnostunut suutelemisesta.
Katse peiliin
Kun jokin pieni piirre toisessa ihmisessä ärsyttää, kyse on usein muusta kuin piirteestä itsestään. Ärsyyntymisen tunne heijastelee ongelmaa ihmissuhteessa, tai toista tunnetta, esimerkiksi pelkoa tai ahdistusta. Tämä tuskin tulee yllätyksenä kenellekään, joka on joskus katsellut Dr. Philiä tai lukenut naistenlehtiä, mutta siinä on perää.
Maiskuttajan ärsyttävin piirre saattaa olla esimerkiksi itsekkyys, ja maiskuttaminen on vain eräs sen ilmenemismuodoista. Joskus todellisen ongelman löytäminen vaatii etäisyyden ottoa maiskuttavaan ystävään, aikaa ja asian pohdiskelua jonkun ulkopuolisen kanssa.
On myös hyvin tyypillistä inhota toisessa ihmisessä omia virheitään. Me kaikki osaamme maiskuttaa, piereskellä ja kaivaa nenää. Olemme opetelleet brutaaleista tavoistamme pois, mikä on joskus vaatinut kuria ja luopumista. Maiskuttaminen inhottaa, koska siinä on jotakin likaisen tuttua.
Mademoiselle Vosges
Iholla
Kammoksun sylkeä. En juo samasta astiasta, saati imeskele yhteistä jäätelöpuikkoa. Sylki-inhoni on niinkin pitkälle menevää, etten haluaisi kenenkään syövän edes minulta jääneitä ruuantähteitä.
Olin taannoin lounaalla Kalliossa. Seuranani istui naistuttavani, joka – niin viehättävä kuin onkin – on tavallaan vaikeaa pöytäseuraa. Hän on ruokavaras, joka ei kainostele noukkiessaan ystäviensä lautasilta herkkupaloja. Eikä hän tietenkään varo ruoka suussa puhumista.
Seurasin yltyvän kuvotuksen vallassa, kuinka annoksestani lainattu maalaislihapulla pyörähteli hänen suussaan. Se lirtsahteli niin kuuluvasti, ettei sivuun katsominenkaan auttanut. Hänen hampaidensa väliin jäi maidonsekaisia limanauhoja, jotka heiluivat uloshengityksen mukana. En voinut olla ajattelematta, että ainakin osa tuosta syljestä on tullut omasta suustani. Hyi saatana!
Mikään ei auttanut. En voinut huomauttaa asiasta tai poistua pöydästä – en edes pahimman etomisen ajaksi. Jos poistuisin, en voisi palattuani enää syödä ruokaani. Vastapäätä maiskuttava ystäväni olisi poissa ollessani maagisesti tahrinut koko annokseni syljellään.
Jäin pohtimaan, mitä hän sanoisi, jos vastavuoroisesti laskisin alleni tai leikkisin penikselläni. Kumpaakin olen tehnyt ruuan ääressä, varsinkin hiukan nuorempana. Mutta olen oppinut pitämään housut jalassa pöydässä ja ottamaan ne pois vessassa. Aivan niin kuin olen oppinut syömään ruokani siististi.
Ruzaccho
