Musikaaleja haukutaan usein pinnallisiksi. Tästä ei voi syyttää ainakaan Helsingin kaupunginteatterin viimeisintä nuorisomusikaalia, joka on Frank Wedekindin klassikkonäytelmään (1891) perustuva Spring Awakening.
Kevään herääminen on synkkä tarina teineistä, jotka ankaran saksalaisen koti- ja koulukurin ahdistamina ajautuvat henkilökohtaiseen tuhoon.
Syynä on aikuisten ja ympäröivän yhteiskunnan patologinen suhtautuminen seksuaalisuuteen ja kaikkeen siihen liittyvään.
Alussa tarinan päähenkilö Wendla Bergman (näkemässäni esityksessä Sanna Majuri) yrittää turhaan kysyä korkeakauluksiselta hirviöäidiltään (Leena Rapola), kuinka lapsia tehdään.
Vastausta ei tule, ja hupsan, näytelmän edetessä Wendla pamahtaa paksuksi tajuamatta suunnilleen edes harjoittaneensa seksiä. Laiton abortti, johon äiti Wendlan pakottaa, päättyy tytön kuolemaan.
Muita kevään merkkejä ovat muun muassa pedofilia, syntisenä pidetty itsetyydytys ja homoseksuaalisuus.
Ilse Neumann (Mariko Pajalahti) on ajautunut kokonaan yhteiskunnan ulkopuolelle sen jälkeen, kun isä raiskasi hänet. Vanhemmille perheiden kunniallisuus ja poroporvarillisuus ovat niin tärkeitä, että luokalle jäämisen jälkeen Moritz Stiefel (Petrus Kähkönen) tappaa itsensä.
Spring Awakeningista haluaisi olla innoissaan, koska se on riski, erilainen musikaali. Esitys ei kuitenkaan lähde ollenkaan lentoon.
Kappaleiden sävellykset ovat arkisia, joko koulubändimäisiä tai väärällä tavalla iskelmällisiä, eikä joukossa ole yhden yhtä hittiä.
Ankaran linnamainen lavastus on raskas ja tylsä.
Nuoret esiintyjät liikkuvat Neil Hardwickin ohjauksessa kohtauksesta toiseen matemaattisen tarkasti, mutta kovin mekaanisen oloisesti.
Kokenut senioripolven ohjaaja Hardwick on erikoinen valinta Spring Awakeningin ohjaajaksi. Hän on käynyt itsekin poikakoulua synnyinmaassaan Isossa-Britanniassa, mutta tulkintaan on jäänyt silti outo välimatka, jokin teoreettisuus tai esseemäisyys.
Ne muutamat seksiaktit, joita näytetään – vai onko se jo sinänsä radikaalia? – ovat häpeällä kyllästettyjä, suorastaan raamatullisia tuomion kuvia. Nautinnosta ei ole tietoakaan, vaan tuska on läsnä jopa orgasmin hetkellä.
Spring Awakeningin yhteys nyky-Suomen masentuneeseen nuorisoon on toki selvä. Meillä seksuaalimoraali on vapaampi, mutta nuoret kokevat silti yksinäisyyttä ja suorituspaineita.
Jos jollekin, niin Spring Awakeningia voikin suositella opetusmielessä angstisten teinien vanhemmille.
Anne Moilanen
Kuva Ville Akseli Juurikkala
Helsingin kaupunginteatteri: Spring Awakening. Ohjaus Neil Hardwick, kapellimestari Lasse Hirvi, koreografia Harri Kuorelahti. Rooleissa mm. Sanna Majuri, Jarkko Tamminen, Petrus Kähkönen, Mariko Pajalahti.
TÄHDET 2/5
