On taas käsillä aika, jolloin vappupuheet liikehtivät vilkkaasti.
Vappupuheen kohtaat todennäköisemmin kaupunkiympäristössä akselilla Kallio-Ullanlinnanmäki vappuaattona tai -päivänä. Vappupuhe viihtyy parhaiten aukiolla, jonka keskellä on jonkinlainen lavarakennelma.
Aiemmin vappupuhe viihtyi samoilla alueilla kuin sukulaislajinsa vappumarssi. Jälkimmäinen on harvinaistunut niin, ettei alle kolmekymppisillä suomalaisilla ole siitä juurikaan havaintoja.
Kun vältät näitä vappupuheen pesimispaikkoja mainittuina ajankohtina, onnistut parhaiten välttämään myös vappupuheen kohtaamisen.
Mikäli välttely jostain syystä epäonnistuu, asetu aukion reunaan, mistä voit poistua helposti, mikäli tilanne sitä vaatii.
Pysyttele rauhallisena. Monet kaltaisesi suomalaiset ovat selviytyneet täysin vahingoittumattomina vappupuheen kohtaamisesta.
Ensimmäinen vappupuhe tavattiin Suomessa vappuna 1890, jolloin Helsingin Kirjaltajayhdistys järjesti jäsenilleen retken Korkeasaareen. Retken yhteydessä esiintynyt vappupuhe alkoi äännähdyksellä Toverit!.
Vappupuheasiantuntijat pitävät kyseistä ääntelytapaa edelleen yhtenä vappupuheen varmimmista tuntomerkeistä. Muita tyypillisiä ääntelytapoja ovat: työ, kevään juhla, opiskelijat ja lapsiperheet sekä klassisessa vappupuheessa myös porvari.
Vappupuheessa esiintyy vaihtelua vuosittain poliittisten suhdanteiden, hallituskokoonpanon ja vaalien läheisyyden mukaan. Jo väistymässä oleva vappupuhekanta tunnistettiin ääntelystä tulopoliittinen kokonaisratkaisu.
Tämänvuotisen vappupuhekannan yleisimmiksi ääntelytavoiksi arvioidaan seuraavia: maailmanlaajuinen talouskriisi, porvarihallitus, Euroopan parlamentti ja yliopistouudistus.
Mikäli joudut kuuntelemaan kokonaisen vappupuheen, voit samanaikaisesti rauhoittaa ja viihdyttää itseäsi laskemalla näiden ääntelytapojen esiintymistiheyden.
Vappupuhe kiihtyy ja tulee painokkaammaksi sen loppua kohti. Kun kuulet sen ääntelevän hyvää vappua! tai iloista vappua!, tiedät todennäköisesti vappupuheen lopun koittaneen.
Vappupuheen kohtaamista voit harjoitella turvallisesti lukemalla Ylioppilaslehdestä neljän erilaisen suomalaisen neljä erilaista vappupuhetta.
Ole hyvä!
Ninni Lehtniemi
Kuvat Teemu Granström
Hyvät kansalaiset ja kansalaisuutta vielä odottelevat!
Vappu on perinteisesti ollut työväen juhla, joka on menettänyt alkuperäisen merkityksensä: Ideologisesti vappu presupponoi luokka-ajattelun, josta on ainakin näennäisesti luovuttu. Tänä päivänä me kuulumme kaikki samaan luokattomaan luokkaan.
Vuosikymmenen viimeinen vappu osuu globaalien murrosten keskelle. Kun markkinat yhä laajenevat, valtioiden välinen kuin sisäinenkin eriarvoisuus kasvaa, ellei pelisääntöjä radikaalisti muuteta.
Tällaisia muutoksia on historiassa koettu, kun altavastaajat ovat yhdistäneet voimansa vallitsevaa systeemiä vastaan. Kuitenkin ”työväkeä” ovat tänä päivänä eri puolilla maailmaa köyhyydessä elävät kansat, eivätkä he saa tai osaa järjestäytyä. Tästä pitää huolen useimmiten kyseisten valtioiden oma johto.
Rahan lähteet sen sijaan ovat äärimmäisen järjestäytyneitä. Raha syntyy keinotekoisesti, kun valtio vaihtaa joukkolainan digitaaliseen valuuttaan. Tällä lainalla on korko, joka takaa, että velkaa on olemassa aina enemmän kuin rahaa.
Rahavirroista vastaavat yksityiset laitokset kuten Federal Reserve ja näennäisesti YK:n alaisuudessa toimivat IMF ja WTO. Kyseiset laitokset toimivat itsenäisesti, mutta eivät suinkaan periaatteella ääni per jäsenvaltio, vaan sanavalta on suhteutettu sijoitettuun rahaan. Ohjauskorot ohjaavat taloutta ja talous ohjaa politiikkaa. Kuuba on edelleen kauppasaarrossa, ja Kiinaa vain huomautetaan sen ihmisoikeusrikkomuksista.
”Maailma on sellainen”, me sanomme.
Todellisuudessa maailma näyttäytyy meille pitkälti sen mukaan, miten haluamme sen nähdä. Informaation valtaisa määrä on paradoksaalista. Suuri valinnanvapaus edistää tiedon saannin lisäksi putkinäköisyyttä, kun omalle näkemykselle löytyy loputtomasti tukea. Vasta-argumentit on helppo sivuuttaa.
Vaikka ilmastonmuutos ja talouskriisi olisivatkin todellisia uhkia, olisi tyhmää olla kyseenalaistamatta median niistä antamaa kuvaa. Aivan kuten terrorismin vastainen sota, ovat tällaiset globaalit kriisit erinomainen tilaisuus luokattoman luokan, toisin sanoen kuluttajien, kaulapannan kiristämiseen. Kun ajat ovat pysyvästi kovat, ihmisten on helpompi luopua osasta oikeuksiaan.
Yhtä lailla naiivia olisi pitää Yhdysvaltojen presidentinvaihdosta jonkinlaisena ihmeenä a priori. Tuomitsematta ketään on syytä muistaa, että karismaattisen johtajan aloittamasta kansanliikkeestä on historiallisesti enemmän huonoja kuin hyviä kokemuksia.
Historia syntyy tänään, siitä huolimatta, että se on ilmaisuna cliché.
Kiitos.
Pyhimys
Rap-artisti
Hyvät suomalaiset!
Vappuna on hyvä puhua työstä ja opiskelusta, onhan kyseessä työläisten ja opiskelijoiden juhla. Vanha kokoomuslainen englannin kielen opettajani tosin korosti aikoinaan, että vappu on kevään juhla, ei mikään työläisten ja kommunistien karnevaali. Siksi piti sanoa, että vappuna juhlitaan kevättä: lintujen lirkutusta, kevätauringon paljastamia koiranpökäleitä ja pölyä vaatteissa.
On sanottu, että työ muuttaa muotoaan kaiken aikaa. Muutosten ikävä puoli on, että niihin sopeutuminen vie aina oman aikansa. Moni menettää työnsä ja joutuu kärsimään maailmantalouden hyökyaaltojen lyödessä lopulta Suomen rannikolle. Joitakuita ikuinen opiskelukin pistelee vihaksi heidän kamppaillessaan viidennen ammattinsa kimpussa tai alipalkatussa työssä pitkän opiskeluputken jälkeen.
Meille on kerrottu, että talouden trendit ovat entistä vaikeammin ennustettavissa, ja vaikka mitään pysyvää ei koskaan ole ollutkaan, on meidän vaikea sietää epävakautta ja muutosta: etsimme turvaa ja jonkinlaisia turvatyynyjä arjen iskuja vastaan.
Siksi työelämää varmaan tutkitaankin, koetetaan keksiä miten ihmiset voisivat tehdä työnsä hyvin ja onnellisina. Miten siirtyä ammatista toiseen turvallisesti, kestää hyvinä ja huonoina aikoina.
Tutkitaan ylipäänsä sitä mitä ihmiset tarvitsevat nauttiakseen elämästään, kokeakseen hyvinvointia ja tyytyväisyyttä sekä työssä että yksityiselämässä.
Ja suomalaisethan ovat kaikkien mittausten mukaan onnellista porukkaa. Valehteleeko täällä joku? Puhuvatko auliisti jaellut masennuslääkkeet mittauksissa? Tai ehkä onnettomuus kasautuukin aina yksille ja samoille.
Sillä luuliko teistä joku esimerkiksi, että orjuus on poistunut maapallolta.
Ei se ole. Ei se ole poistunut edes Suomesta.
Vai millä nimellä teidän mielestänne pitäisi kutsua työtä, josta ei saa tarpeeksi rahaa elääkseen, jota on pakko tehdä lopullisen katastrofin välttämiseksi korttitalon huojuessa uhkaavasti ja jossa voi pahoin? Tunnen ihmisiä, jotka tekevät raskasta työtä kaikkine ylityömahdollisuuksineen pystymättä silti kunnolla elättämään itseään ja perhettään.
Edes kuolema ja terveys eivät ole oikeudenmukaisia. Korkeasti koulutetuilla 25-vuotiailla on luvassa keskimäärin 13 tervettä elinvuotta enemmän kuin perusasteen suorittaneilla tai pienituloisilla. Kuolemakin lienee niin pirullinen, että korjaa köyhän luiseen kainaloonsa ennen rikasta.
Ja sitten on niitä, jotka keräävät kerman päältä. Vaan eipä ole varallisuuskaan onnen tae.
Rahamäärän kasvaessa tietyn pisteen yli ei onni lisäänny lainkaan. Eikö onnea siis voikaan ostaa? Yhteiskunnan ja työelämän toimivuuden lisäksi onnea revitään perheestä ja ihmissuhteista. Ja perhettä ja ystäviä ei ole ilman aikaa.
Aika taitaakin olla kallein valuuttamme. Ehkä joku keksii lopulta, miten se kuluisi hitaammin ja riittäisi paremmin muuallakin kuin bussipysäkillä bussia odotellessa.
Niin että viettäkääpä mukava vappu perheen ja ystävien seurassa. Se tuo teille onnea ja hyvää oloa!
Iloitkaa kaikenlaiset suomalaiset!
Maritta Kuula
Muusikko
Hyvät kuulijat!
Vapusta minulle tulee mieleen ensimmäisenä valtava määrä ihmisiä, simaa, serpentiiniä ja erityisesti ylioppilaslakit ja teekkarihaalarit.
Vappu on kansainvälinen työväen juhlapäivä, mutta mielestäni
ainakin täälläpäin siitä on tullut vain vanhojen ja kevään ylioppilaiden sekä teekkarien juhla. Se, että vappu on vapaapäivä koululaisille ja osalle työtätekevistä, ei tee siitä enää työväen juhlaa.
Tästä yhdestä juhlapäivästä paistaa läpi suurempikin asia. Suomessa ei ole tapana juhlia työväkeä, vaan ”korkeasti” koulutettuja. Koulutus on arvostetumpaa kuin itse työ. Tämä on todella kummallista ja ristiriitaista, sillä tänä päivänä korkea koulutus ei todellakaan takaa sitä arvostettua ja hyväpalkkaista työtä kuin murto-osalle.
On jo vuosia jauhettu siitä, kuinka meillä ylikoulutetaan ihmisiä ja yliopistoista valmistuneet joutuvat suoraan kortistoon elleivät suostu tekemään työtä, joka ei vastaa koulutusta. Samaan aikaan meillä on joillakin aloilla työvoimapula. Koko yhteiskuntamme tukee lukiolaisia ja yliopisto-opiskelijoita ja ihmettelee sitten, että mistä tämä työttömyys johtuukaan.
Tämä kaikki konkretisoituu ylioppilaslakeissa, joita moni lukionsa päättänyt kantaa ylpeänä päässään. Saavutusta juhlitaan sitten koko suvun joukolla: ”Onhan meidän Kaisa sentään ylioppilas!”
Vappuna tämän ylioppilaslakin voi sitten pistää päähän ja kaikki näkevät, että lukiosta on tullut valmistuttua. Mutta mihinkäs sieltä valmistuttiinkaan? Ei ainakaan mihinkään ammattiin. Ammattikoulusta valmistuu suoraan ammattiin, mutta tätä ei juhlita yhteiskunnassa yhtä laajasti kuin ylioppilaita. Lehtien sivut eivät täyty ammattikoulusta valmistuvista kertovista jutuista.
Niin, ja ammattikoulusta ei ainakaan saa hattua, jota voisi pitää ylpeänä vappuna.
Lukion tielle lähtee moni vain tämän lakin perässä, eikä ajattele muita vaihtoehtoja olevan tarjollakaan.
Meille on muodostunut käsitys, että ”amikset” ovat luusereita, jotka eivät pääse lukioon. Se sisältää jo oletuksenkin, että kaikki haluaisivat lukioon.
Lukion jälkeen oletus on, että kaikki lukiolaiset haluavat yliopistoon. Minulle ensisijaisia vaihtoehtoja ovat kuitenkin ammattikorkeakoulut, vaikka en mielestäni kuitenkaan ole mikään ”luuseri”.
Nyt itse keväällä valmistuvana ylioppilaana mietin, miksi kävin lukion. Haen opiskelemaan paikkoihin, joissa ei lukion käymisellä ole niinkään mitään väliä, vaan taidoilla. Nämä taidot olen oppinut enimmäkseen lukion ulkopuolella, vaikka erityislukiossa olenkin saanut opiskella.
Toisaalta se, mitä olen lukiosta saanut, tulee ilmi paremmin varmasti vasta myöhemmin. Se on nimittäin jotain muuta kuin konkreettista osaamista. Se on sitä yleissivistystä.
Toivoisin jatkossa, että vappu olisi oikeasti myös työväen juhla.
Haluaisin itseni ja lukion käyneiden kavereitteni kanssa iloita ja juhlia myös ammattikoulusta valmistuvien kanssa.
Myös heille kuuluu hattu ansaitusta opiskelutyöstä!
Ina Mikkola
Abiturientti
Hyvät vapun viettäjät!
Vappu on työn juhla, mutta alaston totuus on tämä: työtä tekemällä emme pärjää kiinalaisille, intialaisille emmekä edes singaporelaisille. He tekevät pidempää päivää, pidempää vuotta ja pidempää uraa kuin me.
Pitäisikö työnteko sitten lopettaa? Ei nyt sentään. Työtä tulee tehdä, mutta sitä tulee tehdä fiksusti ja viisaasti.
Fiksu ja viisas työ onnistuu silloin kun ihminen on hyvässä vedossa. Ihminen ei ole hyvässä vedossa silloin kun hän tekee, ajattelee, uneksii ja oireilee työstä. Ihminen on hyvässä vedossa silloin, kun työtä ja muuta elämää on sopivassa suhteessa.
Yksi aikamme suurimmista haasteista on löytää parempi tasapaino työn ja muun elämän välillä. Tämä ei tule olemaan helppoa. Mutta se on välttämätöntä.
Kännykkä, sähköposti ja google ovat viime vuosina työntäneet työtä vapaa-aikaan. Seuraava haaste on työntää vapaa-aikaa työhön.
En tarkoita sitä, että työpaikalla pitäisi pelata tietokonepelejä tai viettää tuntitolkulla Facebookissa. Tarkoitan sitä, että vuorokaudesta täytyy löytyä jaksoja, jolloin työtä ei tehdä eikä sitä ajatella. Oma ihanteeni on paloitella työtä, urheilua ja perhettä sopivassa suhteessa. Se voi tarkoittaa sitä, että hoidan ensimmäiset työasiat aamutuimaan, vien lapset kouluun ja menen töihin. Ruokatunnilla käyn uimassa, jatkan töitä ja tulen lasten kanssa samoihin aikoihin kotiin. Illalla katson vielä sähköpostit ja kirjoitan seuraavan päivän puheet.
Kuulostaako rasittavalta? Sitä se ei ole. Tosiasia nimittäin on, että työn ja muun elämän jaksottelu on parempi vaihtoehto kuin ainainen työn ehdoilla eläminen. Ja suuri osa suomalaista elää vain työn ehdoilla.
Hyvät ystävät! Tarjoan siis vapautusta työn ikeestä. Pitääkää
powerpointeista vapaa viikko! Älkää vastatko tekstiviesteihin heti kun ne saatte! Käykää pelaamassa tennistä iltapäivällä!
Ja kun pomo kysyy, onko hommat tehty, voitte iloisella mielellä todeta, että hommat on tehty paremmin kuin koskaan. Ja lisäksi on myös eletty!
Hyvät ystävät, toverit!
Älkäämme antako hyvän kriisin mennä hukkaan! Käyttäkäämme etsikkoaika paremman markkinatalouden rakentamiseen.
Ja muuten olen sitä mieltä, että Heinolan Lintutarha on säilytettävä!
Risto E. J. Penttilä
Johtaja
