Sirkusvaunu on verhottu pitsiliinoin. Bulgarialainen tiikerinkesyttäjä Madame Maxim avaa paitansa napit ja vetää rinnoilleen Maxin ja Isaacin, kymmenvuotiaat siamilaiset kaksoset.
Kohtaus Leena Parkkisen esikoisromaanista Sinun jälkeesi, Max on liikuttava. Siinä friikeiksi tuomitut, äidittä kasvaneet veljekset saavat lämpöä ja rakkautta ja tulevat hyväksytyksi omana itsenään.
Mutta hetkonen: tässähän raavas aikuinen nainen viettelee viattomat lapset.
”Onhan se eettisesti vähän epäilyttävä kohtaus,
mutta tuohon aikaan lapsikäsitys oli erilainen. Madamen teko ei nähdäkseni ole yksiselitteisesti paha, koska se myös opettaa veljeksiä hyväksymään ruumiinsa”, kirjailija puolustautuu.
Leena Parkkista ei ainakaan voi syyttää esikoiskirjailijan helmasynneistä, siitä että hän kertoisi suoraan omista kokemuksistaan ja tutusta elämänpiiristään. Romaani kertoo Saksassa syntyneistä siamilaisista kaksosista ja heidän taipaleestaan 1900-luvun alun Euroopan sirkuksissa ja kabareissa.
”Halusin kirjoittaa erilaisuudesta, mutta kolmekymppisen kaupunkilaisnaisen erilaisuus tai yksinäisyys ei vain ole kauhean kiinnostavaa.”
Oikeastaan kaikki alkoi kuolemasta. Ennen romaanin kirjoittamista Parkkisella oli mielessään kuva pimeästä huoneesta, jossa toinen kaksonen odottaa kuolemaansa, kun toinen on jo menehtynyt. Mielessä pyörii yhdessä jaettu elämä ja yhteiset kokemukset.
Niitä Maxilla ja Isaacilla riittää: veljekset jakavat vuoteen, naiset ja Isaacin epäonneksi myös maksan.
Kaksikko viettää aikaa myös Helsingissä, jossa kieltolaista huolimatta vallitsee kepeän turmeltunut ilmapiiri. Oopperakellarissa soi jazz, ja huoria metsästetään Kalliosta.
Kaikesta näkee, että Parkkinen on työstänyt teostaan pitkään ja huolella.
”Kun yrittää selvittää, kasvoiko Hampurin lähellä 1900-luvun alussa horsmaa tai minkä verran Helsingissä oli 1920-luvulla lokkeja, niin kyllähän siinä menee aikaa”, Parkkinen myöntää.
Mistään kjellwestömäisesta historian oppitunnista ei ole kyse. Aikakausi piirtyy esiin tunnelmista, yksityiskohdista ja aistimaailmasta.
”Oli esimerkiksi kiinnostavaa tutustua siihen, miltä Helsinki haisi 1920-luvulla. Lipeä tuoksui kellareissa, ja ilmassa oli vahva koksisavu. Ihmiset peseytyivät harvemmin, ja jätelajittelu oli erilaista.”
Kaunokirjoittajana Parkkinen on myöhäisherännäinen. Yksi syy tähän löytyy kotoa: hänen isänsä on lasten- ja nuortenkirjoistaan tunnettu Jukka Parkkinen.
”Menin varmaankin opiskelemaan graafista suunnittelua siksi, ettei sillä ollut mitään tekemistä kirjoittamisen kanssa. Silti luiskahdin lukemaan elokuvakäsikirjoittamista ja kirjoittamista”, Parkkinen kertoo.
Parhaillaan hän tekee copywriterin töitä ja työskentelee freelance-mainostoimittajana WSOY:llä, samassa paikassa, jossa aikoinaan aloittivat Kirsi Kunnas ja Kari Hotakainen.
”Kaikki mainosalalla työskentelevät kirjailijat ovat vähän vieraita lintuja siinä ympäristössä. Mutta kirjoittavat ihmiset ovat vieraita lintuja missä vain.”
KUKA?
Leena Parkkinen, 29
Asuu Kupittaalla Turussa.
Valmistunut Turun taideakatemiasta mainonnan suunnittelijaksi 2005.
Yöpöydällä Siri Hustvedtin Amerikkalainen elegia.
Vuonna 2019: ”Toivottavasti asun New Yorkissa ja kirjoitan elokuvakäsikirjoitusta.”
Antti Järvi
Kuva Heini Lehväslaiho
