Huomisen tentti raastaa hermoja. Tarvitsen jonkin rauhallisen paikan lukemiseen. Päätänkin siksi suunnata opiskelijakirjaston syvimpään kellarikerrokseen. Siellähän on aina tilaa ja rauhallista.
Valitettavasti joudun pettymään karvaasti. Koko kerros on täynnä lukijoita. Joka toisella on nenänsä edessä kirja nimeltä Galenos. Selkä hikisenä ja pulssi lähellä sataa päätän katsoa, onko Aleksandriassa tilaa. Kavuttuani ylimpään kerrokseen kalvaa minua jälleen pettymys. Joka paikassa on Galenoksen lukijoita!
Miksi ihmeessä yliopiston tiloja käytetään saman yliopiston pääsykokeisiin lukemiseen? Yliopistomme, joka jo muutenkin kärsii riittämättömistä resursseista, voisi keskittyä opiskelijoidensa palvelemiseen!
On kohtuutonta, että yliopiston resursseja käytetään muuhun kuin tutkimukseen tai yliopisto-opintoihin. Eihän kukaan tule Aleksandriaan
lukemaan kansanopiston swahilin alkeiden kurssin kokeeseenkaan tai liimailemaan vastasyntyneen kuvia vauvakirjaan. Pääsykokeet eivät ole poikkeus.
Toinen ongelma on, että monet näistä hakijoista on jo yliopistomme opiskelijoita, jotka ovat todennäköisesti hakeneet jo moneen kertaan lukemaan lääketiedettä. Miksei hakukertoja voi rajata? Jos kerran ei pysty kolmen vuoden aikana oppimaan sitä, mihin muut pystyvät yhdessä keväässä, voisi nöyrästi alkaa pohtia omaa sopivuutta alalle. Tämän lisäksi lääkäreitä pitäisi kouluttaa enemmän.
Koulutuspaikkojen tarjonta ei vastaa kysyntää, eikä se jousta! Ei auta, että keskimääräiset lääkärimme ovat fiksuimmat ja omistavat parhaat istumalihakset, jos heitä on liian vähän ja he ovat liian kalliita.
Tuomo Paavilainen
Valtiot. yo
