Transferenssistä esteettiseen paradigmaan. Kohti seksuaaliseron skitsogenesistä.
Tällaisia vetäviä otsikoita ja niiden alla yhtä helposti lähestyttävää tekstiä tarjoilee verkkojulkaisu Megafoni.
Teoreettisesti suuntautuneet aktivistit ovat löytäneet Megafonista omansa jo kymmenen vuoden ajan.
Ja sen huomaa.
Jos et ymmärrä opiskelijatoimintalaisten tai prekaariaktivistiväen puheista kuin nimeksi, Megafoni on todennäköisesti osasyyllinen.
Teorian torvi on nyt saatavana printtiversiona – omasta printteristä. Tekijät hakevat numeroittain ilmestyvällä, pdf:ksi taitetulla verkkolehdellä linjakkaampaa otetta.
”Tähän asti Megafonia on tehty niin, että juttuja on tullut, niitä on työstetty ja sitten ne ovat menneet pihalle. Nyt yritämme ryhmitellä juttuja teemoittain”, kertoo toimituskunnan jäsen Jukka Peltokoski.
Megafoni alkoi ilmestyä vuonna 1999, jolloin se syntyi anarkistilehti Kaurapuuron tuhkasta.
Megafonin tarkoituksena oli tuolloin avata keskustelua globaaliliikkeistä globalisaation vastustamisen sijasta ja käydä uudenlaista keskustelua työstä. Lisäksi megafonilaiset kokivat, että tarvittiin teoreettinen ja haasteellinen julkaisu.
Uusi Megafoni on Peltokosken mukaan entistä luokkakantaisempi ja militantimpi. Tämä näkyy myös ulkoasussa: viisisakarainen tähti koristaa punaista nimiöpalkkia.
”Yksi blogisti kirjoitti aika osuvasti, että Megafoni näyttää muuttuneen ärtyneemmäksi.”
Peltokoski arvioi, että vanha Megafoni korosti moninaisuutta, moneutta ja vapaata luovaa vuorovaikutusta. Nyt meno on agitoivampaa.
”Peräänkuulutamme järeämpää työväenluokkaista organisoitumista.”
Mutta mikä ärsytti jo ennestään ärhäkät megafonistit?
”Se lähti tilannearviostamme. Siis siitä, että lama on tulossa. Lisäksi prekariaattikeskustelua on käyty pitkään, mutta siitä ei ole syntynyt sellaista työhön liittyvää organisoitumista, jota olisimme toivoneet.”
Peltokoski uskoo, että linjanvaihdokseen vaikutti myös megafonilaisten siirtyminen opiskelusta työelämään.
”Toimituskunnan sisällä kokemukset työelämästä ovat yhä raadollisempia, mikä tietysti heijastuu Megafoniin.”
Ninni Lehtniemi
Kuva Tuomas Karppinen