Oppia Islannista

T:Teksti:

Kyllä, näinä aikoina Islannistakin löytyy opittavaa.
    Yksi olemassaolostaan taistelevan saarivaltion sosiaalisista innovaatioista on tapa jakaa perhevapaat. Vanhempainvapaa koostuu kolmesta jaksosta, joista yksi on äidille, yksi isälle ja yksi jaettavissa vanhempien sopimalla tavalla.
    Mallista tekee nerokkaan se, että se on harvinaisen tehokas täsmäparannus moneen ongelmaan. Nuorten naisten asemaa työmarkkinoilla helpottaisi, että vanhemmuuden kustannukset jakautuisivat tasaisemmin. Toisaalta uudistus vahvistaisi isien asemaa perheissä ja edistäisi tasa-arvoista vanhemmuutta. Samalla voitaisiin lisätä vanhempainvapaan kokonaispituutta, ja perheet saisivat enemmän yhteistä aikaa.

Islannin malliin liittyy sitkeitä väärinymmärryksiä. Yksi niistä on, että kyse olisi pakosta.
    Todellisuudessa ehdotetut mallit eivät pakota yhtäkään perhettä yhtään mihinkään. Perheissä, jotka haluavat jakaa vanhemmuutta perinteiseen tapaan, äiti saisi yhä pitää kaksi peräkkäistä vanhempainvapaajaksoa. Isä voisi jättää hänelle kohdistetut vapaansa kokonaan pitämättä, ja silti vapaa pysyisi vähintään entisen pituisena. Näiden perheiden etuja laki ei siis heikentäisi lainkaan.
    Sen sijaan niitä perheitä, jotka haluavat jakaa vanhemmuutta, laki kannustaisi ylimääräisellä vapaajaksolla.
    Nykyisin isät käyttävät vanhempainrahapäivistä alle kaksi prosenttia.
    Se on ihan naurettavan vähän.
    Pohjoismaiset kokemukset osoittavat, että isille kohdistettu vapaa lisää vanhempainvapaiden pitoa isien keskuudessa. Isien on helpompi käyttää jakso, joka on tarkoitettu juuri heille.
    Jos isille olisi kohdistettu oma vapaajakso, kyseessä olisi todellinen vapaa valinta. Kotiin jääminen riippuisi isien omasta, itsenäisestä päätöksestä, ei luutuneista sukupuolirooleista tai aikansaeläneestä äitimyytistä.

Kun eduskunnassa päätettiin hedelmöityshoitolaista, monet kansanedustajat syyttivät lakia isien vähättelystä.
    Missä he ovat nyt, kun päätetään todellisesta isien oikeuksia ajavasta uudistuksesta?
    Vanhempainvapaiden jakaminen parantaisi isän asemaa avioerossakin.
    Oikeuteen päätyneissä huoltajuuskiistoissa lapset määrätään lähes yhtä usein isälle kuin äidille. Mutta ihan tavallisissa riidattomissa avioeroissa ei usein osata ajatella, että lähihuoltaja voi olla ihan yhtä hyvin isä kuin äiti.

SYL, HYY ja monet muut opiskelijajärjestöt kannattavat isille kohdennettua vapaata.
    Toivottavasti opiskelijoissa kytee arkinen perhevallankumous. Tätä nykyä pienten lasten isät tekevät jopa pidempää työpäivää kuin lapsettomat.
    Lakia puoltaa myös klassikkoperustelu, lapsen etu.
    Ehkä tulevaisuudessa äideillä ja isillä on aito oikeus jaettuun vanhemmuuteen – ja lapsilla molempien vanhempiensa aikaan.

Veera Luoma-aho