Kyllä te tiedätte hipsterit, nämä valkoisen keskiluokan perheiden ainoat lapset, toisiltaan näyttävät individualistit.
Nuorten hipster-tyttöjen elämän tärkein sisältö on pseudo-intellektuellin itsensätuntemisläpän lisäksi vaatekaapin DIY-kirpparituunattujen ja netistä tilattujen American Apparel -kledjujen järjestely.
Todellisen ikänsä salaavien hipster-miesten erikoisalaa ovat ironisten viiksien kasvatus ja kyky keskustella asiantuntevan ylimielisesti uusimmasta Vice-lehden numerosta sekä kuusi minuuttia sitten brasilialaisessa musiikkiblogissa julkaistusta mash upista.
Globaali taantuma tuskin murjoo mitään muuta alakulttuuria yhtä rajusti kuin hipstereitä.
Saattaa peräti olla, että valkoisen keskiluokan rahojen loppuessa koko kuluttamiseen ja kreisibailaamiseen perustunut hipsteriys kuolee.
Sehän on tietenkin harmi. Jäämme kaipaamaan hipstereitä yhtä paljon kuin viime nousukauden juppeja.
Baarit ja kadut olivat hipsterien maailman koteja, ja niissä he tekivätkin suurimmat saavutuksensa.
Kiitos media-assistentin koulutuksen saaneiden digikameranarsistien, nettimaailman kuvaboksit ovat pullollaan hipsterien itsensä toisista hipstereistä ottamia tyylikuvia. Kuvienkännihöyryinen ”jee, viddu täällä on hauskaa ja mä cool” -baariposeeraus saa Irc-gallerian webkameralla otetut herutus-snapshotit näyttämään Helmut Newtonin tuotannolta.
Kuvat säilyttävät muiston hipsterien suurimmasta saavutuksesta: populaarikulttuurin historian kaikkien aikojen epäonnistuneimmasta aitouden teeskentelystä.
Baari-iltaan laittautuneen perushipsterin turhia yksityiskohtia korostanut habitus sai liikaa huulilävistyksiä ottaneen teinihevarinkin näyttämään luontevalta ja Crystal ja Black -alkuisten elektropörinäbändien listaus Samuli Putron soolotuotannon kuulostamaan raikkaalta ja ennakkoluulottomalta vaihtoehdolta.
Lopuksi on tunnustettava, että kolumnin lähteenä käytin vuosien varrella lievästi hipstersaastunutta itseäni. Vielä viime kesänä minut saattoi nähdä Girl Talkin keikalla Balilta ostetut räikeänkeltaiset, kookkaat aurinkolasit päässäni.
Vaikka tänä vuonna Primaverassa esiintyykin itse electro-clashin tuhma tyttö Uffie, jätän lasit kotiin.
Matti Markkola
