Naiset istuvat stetsoniensa varjossa saluunassa ja kumoavat shotteja ronskein ottein. Laseissa, seinillä ja hevosten parkkipuomeissa vilahtelee logoja: suomalainen laskettelukeskus, energiajuoma ja lautailuvaatemerkki.
Vaalea nuori nainen astelee buutseissaan tykin luokse – ja ampuu.
Hän on Meri Peltonen, 22-vuotias ammattilumilautailija Keravalta.
Värit ilmaantuvat elokuvaan, ja musiikki alkaa soida. Saluunasta siirrytään mäkeen. Peltonen tekee huimia hyppyjä vaihtuvissa maisemissa ja vaatteissa.
On elokuvan ensi-ilta, mutta missään ei näy punaista mattoa tai salamavalojen räiskettä.
Helsingin Kalliossa sijaitsevan Cafe Mascotin nurkkapöydässä kantapeikot pesivät peliautomaattien valossa.
Huppariin pukeutuneet elokuvan tähdet istuvat ovensuussa huomaamattomassa meikissä ja pipo syvällä päässä. He myyvät ensi-iltaväelle elokuvan dvd-versiota.
Kyseessä on pohjoismaiden ensimmäinen tyttölumilautailuelokuva Shotgun!.
Shotgun!-leffan näin tehtiin -pätkä näyttäisi tällaiselta:
Kymmenen nuorta lautailijanaista matkustaa Ruotsin, Suomen, Itävallan, Sveitsin ja Norjan hiihtokeskuksissa. Mukanaan heillä on kuvausryhmä, Tampereen ammattikorkean taiteen ja viestinnän opiskelijat Olli Koivula ja Osku Tuominen.
Koska kyseessä ei ole Hollywood-tuotanto, kuvauspaikat on etsittävä itse. Sitä varten pitää herätä seitsemältä aamulla ja nousta ylös ensimmäisillä hisseillä.
Muuten toiset laskijat ehtivät pilata laskujäljillään puuterilumen eli putskun.
Kun valmista hyppyriä ei ole, sellainen pitää rakentaa. Se vaatii joskus luovuutta. Esimerkiksi Sveitsin Laaxissa ryhmä keksi hypätä pienen rakennuksen yli.
Toisinaan tarvitaan ulkopuolista apua. Hämäläisessä Sappeen keskuksessa paikallinen sikafarmari antoi naisten hyppiä traktorinsa yli ja kasasi hyppyriin tarvittavan lumen toisella traktorilla.
”Se oli tosi rento tyyppi”, Peltonen muistelee.
Peltosen traktorin yli tekemää onefootia, eli hyppyä jossa toinen jalka on irti laudasta, hehkutetaan lautailufoorumeilla yhtenä Shotgun!in kohokohdista.
Hämärässä kuvataan esimerkiksi wallride-kohtaus, jossa naiset hyppäävät hyppyristä seinän kautta takaisin rinteeseen.
Ei ole sattumaa, että Peltonen on Suomen lumilautamaajoukkueen paras ja ainoa nainen. Kavereiden mukaan Peltonen haluaa olla paras. Kaikessa.
Se tulisi esiin myös Shotgun!in kuvitteellisessa näin tehtiin -dokumentissa.
”Meri on mahtava tyyppi. Hän on tosi kunnianhimoinen ja kilpailee aina kaikesta. Vaikka siitä, kuka syö nopeimmin tai eniten. Yleensä kilpailut ovat kuitenkin urheilun puolella”, sanoo Suomen Naislautailijat ry:n puheenjohtaja Noora Vihervaara.
”Me aina naureskelemme, kun Meri selittää, että tein taas sitä ja sitä ja olin tietenkin paras. Mikä tahansa urheilulaji, se kyllä pistää parastaan”, sanoo Nooran sisko ja Peltosen läheinen ystävä Veera Vihervaara.
Kun Meri Peltosta pyytää kertomaan Shotgun!-projektista, hän aloittaa luontevasti luettelemalla elokuvan sponsorit.
Yhteistyökumppanien logot ovat näkyvästi esillä elokuvassa ja ensi-iltapaikalla. Sponsoreilta saatu raha ei kuitenkaan riittänyt kattamaan kustannuksia, vaan tähdet maksoivat itse matkansa ja osan kuvaajien matkakuluista.
Koska tyttöjen lautailuleffa oli naisten suuri ja pitkäaikainen unelma, rahanmeno ei haitannut.
”Pääasia, että saimme sen tehtyä. Kaikki olivat ihan messissä vaikka joutuivatkin käyttämään omaa rahaa. Muutenkin haluaisimme reissata ja laskea.”
Juuri näin lumilautailijoiden kuuluu puhua lajistaan ja kaikkeen siihen liittyvästä.
Ja juuri näin Peltonen puhuu myös kilpaurastaan medialle – kilpailuhenkisyydestään huolimatta.
Se, että pääsee matkustamaan, hengaamaan ja mäkeen hyvien tyyppien kanssa, on palkinto itsessään. Ei mitaleista niin väliä.
Lumilautailu on enemmän kuin urheilulaji. Sitä markkinoidaan epäsovinnaisena, kalliita ja trendikkäitä varusteita vaativana elämäntapana keskiluokkaisten perheiden lapsille.
Youth against establishment on nimeltään sivusto, jolla esitellään Peltosenkin laskutuloksia. Siis jotakuinkin ”nuoret vallassa olevaa järjestelmää vastaan”. Sivusto kuuluu hintavalle katuvaatemerkille.
Peltonen on diplomi-insinöörivanhempien tytär, joka 11-vuotiaana ensimmäistä kertaa seurasi ihailemaansa isoveljeä laudalla mäkeen.
Nykyisin 30-vuotias isoveli lautailee muutaman kerran vuodessa. Pikkusisko on puolestaan laskenut kolme vuotta päätyökseen.
Palkka tulee sponsoreilta.
Peltonen ei näe elämäntavassaan ristiriitaa.
”Joskus ärsyttää, jos joutuu laittamaan ylleen vaatteet, jotka eivät ole yhtään oman tyyliset tai ovat väärää kokoa. Sitten pitää olla siinä näin”, Peltonen sanoo ja vääntää suunsa näyttävään tekovirnistykseen.
”Silloin tulee sellainen olo, että onks tää nyt tätä. Mutta siitä meille maksetaan. En todellakaan valita.”
Lajin rennon imagon vuoksi sponsorit sallivat suojateiltaan ehkä hieman villimpää käytöstä kuin perinteisiltä urheilijoilta.
”Välillä olen ajatellut, että Rukalla voisi ottaa kuvia kavereista ja myydä Seiskaan”, Peltonen vitsailee
Myös Peltosesta löytyy netistä bilekuvia, joissa lautailijat juhlivat neonvärisissä vaatteissaan. Häneltä näyttävä nainen kuvissa ei välttämättä kuitenkaan ole Meri Peltonen.
”Meriltä löytyy alter ego Laura, joka välillä tulee esiin, kun lähdetään baariin. Se on yllätyksellinen tyyppi, jolta voi odottaa mitä vain”, Veera Vihervaara kertoo.
Shotgun! tuskin tuottaa edes sen vertaa, että tähdet saisivat omansa pois. Peltosen mukaan se ei ole tarkoituskaan. Tärkeämpää on, että oikeat ihmiset näkevät leffan – nuoremmat tytöt, jotka aloittelevat lautailua.
”Olisi kiva näyttää mallia, että ihan hyvin voi tehdä näin tyttöjen kanssa ja että meillä täällä Suomessakin on tyttölaskijoita.”
Kun Peltonen alkoi varhaisteininä laskea lähirinteessä Talmassa, lähes kaikki muut lautailijat olivat poikia. Niihin aikoihin muihin laskeviin tyttöihin tutustui kilpailukiertueella Suomi-cupissa.
Cupia ei enää ole, mutta naislautailijat järjestävät keväisin tyttösessarit, tyttöjen harjoitteluleirin.
”Siellä on nykyisin ollut noin viisikymmentä tyttöä. Osallistujien määrä on kasvanut joka vuosi”, Peltonen kertoo.
Tyttösessareista puhuessaan Peltonen kuulostaa vielä ylpeämmältä kuin elokuvasta kertoessaan. Hän uskoo esimerkin ja tyttöjen keskinäisen tsempin voimaan.
”Jos on vaikka jostain Keski-Suomesta tyttö, joka haluaisi laskea, mutta ei tunne ketään, niin leirillä se voi tutustua toisiin ja sitä kautta kehittyä.”
Kuvien perusteella meno tyttösessareilla ei näytä prinsessamaiselta.
Asenne on hyvin linjassa Shotgun!in nimivalinnan kanssa.
”Me ei todellakaan haluttu mitään girly pink -tyttömäistä”, Peltonen selittää.
Shotgun on termi, jota lautailijoiden reissuilla käytetään autoon juostessa.
”Jos auto on täysi, kaikki haluavat istua etupenkillä. Shotgun-huuto tarkoittaa, että etupenkki on varattu.”
Tänä talvena Peltonen ei ole ollut mukana kilvoittelemassa etupenkistä. Peltosen polvi on aiemmin leikattu jo kahdesti. Nyt se on vihlonut syksystä asti ja estänyt laskemisen.
Peltonen ei ole aiempien vuosien tapaan asunut talvea lautailijoiden yhteismökissä Rukalla, vaan vanhempiensa luona rauhallisella omakotialueella Keravalla.
Polvivamman vuoksi talvi on ollut turhauttava. Lääkärit ovat olleet erimielisiä siitä, mikä polvea vaivaa.
”Se on ollut sellaista, että ehkä voi laskea ja ehkä ei, ja ehkä pääsee kilpailuihin ja ehkä ei”, Peltonen huokaa.
Edessä on tähystys ja luultavasti uusi leikkaus. Peltonen on löytänyt asiaan zen-asenteen.
”Nyt on ihan hyvä fiilis, kun tiedän, etten voi tehdä sille mitään.”
Leffafriikiksi tunnustautuva tähti on katsonut runsaasti elokuvia: Wrestlerin, Changelingin, Rööperin ja Australian.
Vaikka Peltosen laji vaatii rämäpäisyyttä, hän pitää rauhallisista, jopa melankolisista elokuvista. Suosikkielokuvia ovat Saksikäsi Edward, Stand by Me ja Forrest Gump ja lempinäyttelijä Johnny Depp.
Peltonen on myös alkanut lukea kauppatieteiden pääsykokeisiin Oulun yliopistoon. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 2005, eikä ole sen koommin koskenut kirjoihin.
”Mua ei kiinnostanut koulu, vaan lumilautailu. Viime kesänä alkoi ekan kerran tulla sellainen olo, että olisi kiva opiskella. Ihan hyvä, että tuli.”
Silti Peltoselle oli aina selvää, että hän haluaa opiskella itselleen ammatin. Vaikka Rukan mökissä asuu talvisin kolmekymppisiäkin lautailijoita, ammattiura alkaa olla siinä iässä ohi. Kroppa ei enää toivu loukkaantumisista.
Pari vuotta sitten Peltonen oli kesätöissä Keravalla Ifin valokuvatehtaalla. Kokemus toimi juuri siten kuin akateemiset vanhemmat toivovat jälkikasvunsa lattiatason kesäduunikokemusten toimivan.
”Palkka ei ollut hirveän hyvä, ja siellä oli nelikymppisiä naisia, jotka tekivät ihan samaa hommaa. Ajattelin, etten todellakaan tule olemaan toi tyyppi.”
Nyt lumilautailija pänttää viittä pääsykoekirjaa lähes päivittäin Keravan kirjastossa.
Voitonhalusta on varmasti hyötyä luku-urakassa. Haittaa ei luultavasti ole siitäkään, että matematiikka oli lukiossa Peltosen lempiaineita.
”Siinä näkee, että onko tulos oikein, eikä vain niin, että kirjoittaa jotain ja joku muu päättää, onko se hyvä. Matematiikassa se on oikein, jos se on oikein.”
Loput kirjoista käsittelevät johtamista, organisaatiota ja markkinointia. Jälkimmäinen tuntuu sujuvan jo luontevasti:
”Siinä jutussa olisi hyvä mainita gals.fi, josta leffaa saa ostaa.”
KVG: Aivotärähdykset ja ilmastonmuutos
”Meri Peltonen on saanut uransa aikana kuusi aivotärähdystä”, uutisoi verkkolehti trombit.net.
”Pitää paikkansa”, vahvistaa Peltonen.
Myös kaverit kertovat, että nainen on varsin tapaturma-altis.
”Se liittyy osaksi lajiin. Tekevälle sattuu”, hän kuittaa.
Hakukone löytää lumilautailijoiden ilmastovetoomuksen, jonka Peltonen on allekirjoittanut. Lumen katoaminen uhkaa lajin kehitystä.
”Etelä-Suomessa harrastajat eivät pääse tarpeeksi mäkeen, koska keskukset ovat entistä lyhyempiä aikoja auki. Jos tulee useita sellaisia talvia kuin viime talvi, ne saattavat mennä kokonaan kiinni.”
Lumettomuus kaventaa myös ammattilautailijan leipää.
”Sponsoreita saa huonommin, kun varusteita ei mene enää kaupaksi.”
Peltosen kotona kierrätetään, ja hän pyrkii välttämään yksityisautoilua. Kasvihuonekaasupäästöjä syntyy kuitenkin jo ammatin vuoksi.
”Kyllähän sitä tulee matkustettua lentokoneella. Se on väistämätöntä.”
Ninni Lehtniemi
Kuva Mikael Pettersson
Meikki ja hiukset Karoliina Purala
