Vain muutama tunti sen jälkeen kun suomalaisviestimet olivat kertoneet Kauhajoen koulusurmista, toimittajaopiskelijoiden sähköpostilistat ja free-toimittajien kännykät täyttyivät viesteistä.
”CNN etsii fikseriä Kauhajoelle.” ”Ehtisitkö fiksaamaan japanilaista televisioryhmää?” ”Ranskalainen tv-ryhmä haluaa fikserin.”
Fikseri on Suomessa suhteellisen tuntematon pätkäammatti. Silti fikserit ovat tärkeässä asemassa katastrofeja ja joukkomurhia ympäröivissä mediatapahtumissa. Paikalle lennätetään toimittajia ympäri maailman. Heillä on harvoin maassa tarvittavia kontakteja, kielitaitoa tai kulttuurintuntemusta. Fikseri selvittää lähetysauton saatavuuden, kulkuyhteydet, varaa hotellin, etsii taustatiedot ja haastateltavat sekä toimii tulkkina.
Ratkaisevan tärkeitä fikserit ovat silloin kun katastrofi, konflikti tai suuronnettomuus seudulla, jossa ihmisten englannintaidosta ei ole takeita – kuten Kauhajoella.
”Huomasin, että ne, joilla ei ollut fikseriä, olivat välillä helisemässä. Kun rupesin tulkkaamaan, ympärille kertyi useampi toimittaja ottamaan muistiinpanoja,” sanoo free-toimittaja Mia Ylönen.
Ylönen toimi surmatiistaista saman viikon perjantaihin irlantilaisen The Irish Timesin Brysselin kirjeenvaihtajan Jamie Smythin fikserinä. Toisinaan Ylösen apuun turvautui myös brittiläisen sisarlehden The Timesin toimittaja. Tarkkaa palkkiotaan hän ei halua kertoa: ”Se oli satasia päivässä.”
Suomalaista mediaa ruoskittiin huonosta käytöksestä viimevuotisen Jokelan koulusurman jälkeen. Ylösen mukaan Kauhajoella traumatisoituneita ihmisiä häiritsivät enimmäkseen ulkomaalaisten viestinten edustajat. Myös brittien ja irlantilaisten toimittajaetiikka osoittautui suomalaista löyhemmäksi.
”He olisivat halunneet mennä surmaajan naapureiden oville koputtamaan. Sanoin, että menkää vaan, jos haluatte, mutta itse en ehkä menisi. Emme sitten menneet.”
Ihmisten lähestyminen on vaikeampaa, jos edustaa eksoottista kuvausryhmää, huomasi free-kuvaaja Markus Schulte, joka toimi al-Jazeeran Britannian-toimituksen fikserinä.
”Välillä joutui miettimään, miten esitän asian niin, ettei joku isänmaallinen kaveri lähde siitä, että olemme terroristeja.”
Mia Ylösen mielestä hänen avustettaviensa jutuilla oli selvä kotitoimitusten sanelema agenda.
”Lähtökohtana on, että Suomessa on jotain vialla. He halusivat selvittää, onko se pimeys, masennus vai internet.”
Viestimillä saattaa olla agendojen lisäksi fiksereille hyvinkin tarkkoja toivelistoja. CNN-uutiskanava halusi tehdä jutun suomalaisesta asekulttuurista. Juttua varten haasteltavaksi tarvittiin alaikäinen ampumisen harrastaja.
Sopivaa teiniä etsivät torstaina kodeistaan käsin Tampereen yliopistossa tiedotusoppia opiskelevat Konsta Leppänen ja Riitta Vuorela. Pohjalaisiin ampuma- ja metsästysseuroihin soittelu ei tuottanut tulosta.
”Tavoitin muutamia 15-vuotiaita aseenomistajia. Sitten he keskustelivat vanhempiensa kanssa, jotka hyvin ymmärrettävästi olivat erittäin varauksellisia haastattelun suhteen. He kieltäytyivät aika nopeasti”, Leppänen kertoo.
Hukkaan mennyt aika ei tunnu CNN:n lompakossa. Leppäselle ja Vuorelalle nimittäin luvattiin 60 euron palkkio vain siinä tapauksessa, että sopiva haastateltava löytyy. Molemmat pitivät projektia silti antoisana.
”Opin suhtautumaan vähän epäluuloisiin ihmisiin, ja miten voi esittää tällaisen asian suhteellisen positiivisessa valossa. Lisäksi oli kiinnostavaa miettiä, että mistä noita ihmisiä voisi löytyä”, Vuorela toteaa.
Ninni Lehtniemi
