Mademoiselle Vosges ja Ruzaccho: 2008: Naisseikkailu

T:Teksti:

Mademoiselle Vosges

Kun olin lukiossa, sain tietää, että jotkut miehet pelkäävät vahvoja naisia. Siitä oli Annassa. Katselin matematiikantunnilla poikia, jotka eivät katselleet takaisin, ja ajattelin: pelkuruus on syöpä, joka leviää miehestä toiseen. Te ansaitsette sen.
    Yliopistossa tutustuin älykköpoikiin, jotka katsoivat punaviinilasin yli rohkeasti silmiin ja sanoivat: naiset pelkäävät heikkoja miehiä. Te tytöt, feministitkin, haaveilette poikaystävästä, joka on pidempi, voimakkaampi ja muutoinkin miehekäs. Te haluatte tuntea olonne pieniksi ja suojelluiksi, haluatte käpertyä syliin ja puhua vauvaäänellä. Jos henkilökohtainen on poliittista, miksi te teette niin? Pysähdyin. Hyvä pointti. Mutta miksi niillä älykköpojilla, jokaisella, oli pikkuruinen tyttöystävä, sellainen aurinkoinen ja söpö Laula tai Kataliina?
    Joidenkin feministien mielestä feminismiä ei pidä tuoda makuuhuoneeseen. Vaikka kannattaakin tasapalkkausta, voi silti nauttia sängyssä animaalisesta käsittelystä takaapäin, ottaa läpsäyksiä pyllylle ja vinkua: ihanaa, kamalaa, älä enää! Mutta entäpä jos mies ei olekaan villi seksuaalieläin? Jos mies ei aina haluakaan vaan käpertyy itseensä ja sanoo: olen sinua herkempi, pienempi ja heikompi ja libidoni heijastelee mielialojani. Vie minut illalliselle ja jos haluat että avaan sepalukseni, viettele suukoin ja suklaatryffelein. Haluan tuntea oloni komeaksi ja halutuksi mutta turvalliseksi. Sietäisitkö sitä? Rakastaisitko sitä? Voiko sukupuolen politiikan sulkea vanerioven taa?
    Sukupuolirooleihin kasvaa niin vaivihkaa, ettei sitä huomaa, etenkään kun yliopistolla suurin osa kurssikavereista on päämäärätietoisia nuoria naisia ja yliopistopolitiikassa tytöt puhuvat suunsa puhtaaksi. Ensimmäisissä työpaikoissa siihen lopulta havahtuu: miksi ylimmässä johdossa on niin vähän naisia? Miksi kaksi vuotta nuorempi ja puolet ääliömpi miespuolinen kollega viereiseltä osastolta on ”spesialisti” ja tienaa neljä tonnia kun minä olen ”harjoittelija” ja tienaan tonnin?
    Työelämässä odotetaan joko huolellista maisteristyttöä tai urahirmua, joka potkii vihaisesti munille. Odotuksiin ei ole pakko suostua, vahva voi olla myös olematta ilkeä. Munat on tarkoitettu hellittäviksi ja sukupuoliristiriidat ratkottaviksi pintaa syvemmältä. Ei voi ruikuttaa palkkaeroista, jos samalla haaveilee aviomiehestä joka tienaa enemmän. Jos yksityinen ei ole yleistä, mitä järkeä on kierrättää biojätettä?
    Yritin muuten kerran iskeä transvestiittia. Sain pakit. Nekin pelkäävät vahvoja naisia.

* * *

Ruzaccho

Lukio… 90-luku ja lama. Katsoin neitokaisia aina silmiin ja ajattelin, miten ne pullistuisivat päästä nussiessamme. Noudin Jokereiden pelipaitoihin hukkuville tytöille kahvia oppilaskunnan kioskista. Sitten he kertoivat, mitä ihanaa heidän 20-vuotiaat ammattikoulutetut miesystävänsä olivat tehneet heidän kanssaan. Kaukana Teemu Selänteen pelaajanumeron (8) alla heidän rintansa olivat mustelmilla edellisen viikonlopun kiimasta. Aloin kannattaa Turun Palloseuraa ja toivoin, että Jouni Rokama torjuisi kaikki Selänteen laukaukset.
    Kyse on siis seksistä. Tämä havainto ei räjäytä kenenkään päätä omaperäisyydellään, mutta siihen on nyt kajottava. Toimimme kuin miehellä olisi automaattinen paritteluoikeus, kunhan hän vain voittaa muut miehet. Niinpä mies on valmis hakkaamaan ja tappamaan toisen miehen saadakseen seksiä – naiselta. Tilanne on järjetön, sillä pahoinpidelty ei kaikesta sukupuoliakrobatiastaan huolimatta omista avaimia tavoitellun naisen emättimeen, siveysvyölliset poislukien. Nainen päättää asioistaan tappelun jälkeenkin vapaasti.
    Miehen on turha yrittää väitellä tai kilpailla naisen kanssa. Nainen voittaa. Hän on ahkerampi opiskelemaan ja ottamaan selvää. Hänen ivallisuutensa on murskaavaa. Hän voi käyttää seksuaalisuuttaan hyväkseen, jos järkeen ja tunteisiin vetoaminen ei riitä. Verrattuna miehen ankeaan keinovalikoimaan – anelu ja väkivalta – naisella on hallussaan kaikki. Tämän takia maailmassa ei ole miestä, joka pystyisi uskomaan, että naisen asema olisi jotenkin huono.
    Taustalla väijyy sukupuoliroolitus, jossa tytöille opetetaan kaikki yhteiskunnassa pärjäämiseen vaadittavat taidot, pojille ei yhtäkään. Nämä ovat sitäkin kavalampia asioita, sillä ainoa miehille annettu opetus on ”ole oma itsesi”. Sattumalta tämä on myös asia, jota nainen ei osaa.
    ”Ole oma itsesi” on imperatiivi, jonka sisältöä ei ole määritelty. Se vaatii havainnointia. Opettajien ja vanhempien puheissa ”pojat on poikia” silloin, kun he rikkovat sääntöjä. Läksynsä tehnyttä poikaa kehutaan, mutta hänen poikuuttaan ei tunnusteta. Pahimmassa tapauksessa hänen ahkeruutensa tuodaan esiin poikkeavuutena. Kiltti poika onkin tyttö; mies on naisen ansassa. Eikä siitä pääse ulos kuin lyömällä jotakuta.
    Tyttö pysyy tyttönä, vaikka käyttäytyisi epänaisellisesti. Poikien emansipaatio lähtee liikkeelle vasta, kun he uskaltavat päästää irti poikuudestaan.

sa.tuut.liian.kovaa(at)gmail.com