Designmuseon kellarissa on täysi tohina päällä. Näyttelyn avajaisiin on muutama päivä aikaa, ja kaikki on vielä kesken.
Lattialle on levitetty valtava, kuvitettu telttakangas. Kodittomat diktaattorit -nimisen teoksen telttakepit lojuvat hujan hajan.
Toisaalla kolme tyyppiä maalaa seinään kuvioita. Tuolla nuoren taiteilijan näköinen mies ripustaa jotain härpäkettä kattokiskoihin.
Yleensä taidenäyttelyn sisältö on kävijälle yllätys. Helsinki Biennalessa se on sitä myös järjestäjälle.
Biennaalin kuraattori ja organisoija, valokuvaaja Aki-Pekka Sinikoski tietää vain, että teemana on maailmannäyttely ja luvassa on installaatioita, piirustuksia, maalauksia, valokuvia, video- ja ääniteoksia – mutta millaisia?
”Annan taiteilijoille puitteet ja luotan siihen, että hyvää tulee. On kiinnostavampaa nähdä ideoita, joissa on vähän karkea pinta, eikä kaikki ole kiillotettua ja valmista tylsyyttä.”
Helsinki Biennale rakentuu ryhmien ympärille. Mukana on monia mielenkiintoisia yhteisöjä, kuten valokuvaajien Turbo 10, tyylilehdestä tunnettu Kasino A4 ja monikansallinen Helsinki Biennalen ystävät -tekijäryhmä. Ainoat yksinään toimivat taiteilijat ovat Anssi 8000 , valokuvaaja Jari Silomäki ja norjalainen äänitaiteilija Silja Ines .
Näyttelyä on ollut tekemässä 150 taiteilijaa ympäri maailmaa. Osa on Sinikosken tuttuja, osa tutun tuttuja ja osa täysin tuntemattomia, mutta sellaisia, joiden töistä Sinikoski on pitänyt.
Taiteilijakomppanian koordinoiminen vaatii vaivaa – varsinkin kun Helsinki Biennale on käytännössä yhden miehen projekti.
”Noh, vaimo ja välillä pari kaveria on myös autellut”, Sinikoski nauraa.
”Eihän tällaista voi järjestää, jos ei siedä sitä, ettei koko ajan ole kaikkeen kontrollia.”
Ensimmäinen Helsinki Biennale järjestettiin kaksi vuotta sitten Myymälä2-galleriassa. Tapahtuman idea muhi Sinikosken päässä vuosia.
”Taidemaailma on täynnä instituutioita, joiden avulla voit ikään kuin kertoa paikkasi hierarkiassa. Jos on päässyt Venetsian biennaaliin, niin on jo tietyn tasoinen”, Sinikoski selittää.
”Tässä on mukana punk-henkeä: kyllä minäkin voin perustaa oman biennaalin! Ei minun ole pakko tehdä tätä niin sanottujen oikeiden tahojen kanssa.”
”Sitä paitsi on hauskempi tutustua ihmisiin tekemisen kautta, eikä niin, että käydään tietyssä baarissa kuuntelemassa cooleinta musaa.”
Oman biennaalinsa perustanut mies tykkää selvästi leikkiä isojen käsitteiden parissa. Hänen yhden hengen taidekommuuninsa nimi on Korea. Ja nyt mies on perustanut oman säätiönsä.
”Koska tämä tapahtuma toimii nollabudjetilla, sen yhteistyökumppaniksi lisättiin rahoitustaho nimeltä Sinikoski Foundation. Jos emme saa miltään muulta taholta kunnon rahoitusta, niin mun lompakostahan se sitten menee”, Sinikoski nauraa.
Kuka?
Aki-Pekka Sinikoski, 30
Asuu Eko-Viikissä.
Kuuntelee Miles Davisin Kind of Blueta.
Vuonna 2018: ”Rakennan puumajaa tyttäreni kanssa.”
Matti Markkola
Helsinki Biennale 2008 Designmuseossa, Korkeavuorenkatu 23, 25. tammikuuta asti.
