Kontrollikoulun kasvatit

T:Teksti:

Kävimme astangajoogassa ja söimme funktionaalisia elintarvikkeita.
    Korjautimme lapsena ärrävikamme puheterapeutilla ja myöhemmin masennuksemme psykoterapeutilla.
    Joimme itsemme liian usein humalaan, mutta osasimme tarkkailla, milloin ylitimme suurkulutuksen rajat.
    Teimme kymmeniä pätkätöitä emmekä koskaan pitäneet kesälomaa.
    Itsestämme osasimme tehdä SWOT-analyysin, mutta järjestelmälle emme osanneet hangata vastaan.
    Tällaisiako ovat kontrollikoulun kasvatit?

Ennen koulu perustui kuriin. Kurikoulussa tärkeää oli asiallisten hommien hoitaminen: koulusta saatiin tietoa, mutta muuten oltiin kuin ellun kanat.
    Näin kirjoittaa Jyväskylän yliopiston jatko-opiskelija Mikko Jakonen lokakuussa ilmestyneessä Koulu ja valta -pamfletissa.
    Jakosen mukaan tämän päivän nuoret pätkätyöläiset on vielä kasvatettu varsin vapaassa ja sallivassa, mutta silti pohjimmiltaan kuriin perustuvassa koulussa.
    Jakonen ei haikaile kurikoulua takaisin, mutta muistuttaa, että uuden sukupolven koulu on aivan toisenlainen.
    Kurikoulu on muuttunut kontrollikouluksi.

Kun kurikoulu oli kuin säilöntäpaikka, jossa yritettiin ammentaa tietoa vastahakoisten teinien
    päähän, kontrollikoulu pyrkii oppilaan persoonan tunnistamiseen. Tämän tiedon avulla oppilasta pyritään ohjaamaan oikeaan suuntaan.
    Kontrollikoulussa lasta tarkkaillaan innokkaasti jo ennen kouluikää. Päiväkodeissa kartoitetaan lapsen erityispiirteet sekä sosiaaliset ja kielelliset taidot. Myöhemmin lapsen ja nuoren kouluaika on oikea arviointiputki. Opettajien lisäksi arviointeja tekevät vertaisryhmät – ja tietenkin oppilas itse. Jakosen mielestä koulun muutos liittyy tuotannon muutokseen. Fordistisesta tehdastyöstä on siirrytty postfordistiseen älytyöhön, ja koulun tehtävä on sopeuttaa oppilaansa tähän muutokseen. Uudenlaisessa koulussa prepataan siis uutta tietotyöläisten sukupolvea.

Jakosen mukaan kontrollikoulussa pienet tietotyöläiset oppivat ajattelemaan, että heidän ongelmansa ovat persoonallisia ja psykologisia.
    He osaavat myös tunnistaa omat vikansa ja korjaavat niitä valitsemillaan välineillä, kuka milläkin: opinto-ohjauksella, terapialla, lääkkeillä, joogalla, viinalla.
    Jakosen mukaan ei ole sattumaa, että esimerkiksi ammattikoululaisten tietämys yhteiskunnasta ja sen muuttamisesta on mitätön. Yhteiskuntatietoisuuteen tai yleiseen vastaan pullikointiin kontrollikoulu ei nimittäin kasvata.
    Jatkuvaan itsensä analysointiin tottunut kontrollikoululainen kun ei etsi vikaa yhteiskunnasta. Hän löytää sen aina itsestään.