Akateemiset karkulaiset

T:Teksti:

Pihla Vihemäki vaihtoi etnologian opinnot kirvesmieskouluun. Sami Virta keskeytti poliittisen historian lukemisen ja perusti remonttifirman. Niklas Fred vaihtoi uskontotieteen konttinosturiin.
    Kukaan heistä ei kadu alan vaihtoa.
    Yliopisto-opiskelujen lopettamisen jokaisella oli omat syynsä. Etnologiaa Jyväskylän yliopistossa vuodesta 2002 opiskellut Vihemäki pettyi kurssien vähyyteen.
    ”Tuntui, että olen yksin opintojen kanssa. Meillä ei ollut kontaktiopetusta tai opintopiirejä. Totesin, että saan luettua kirjoja kyllä muutenkin.”
    Syksyllä 2005 hän lähti työharjoitteluun Suomen Pietarin tiede- ja kulttuuri-instituuttiin.
    ”Tykkäsin työstä mutta aloin miettiä, mitä haluaisin oikeasti. Tajusin, etten halua tehdä istumatyötä.”
    Pietarin huonokuntoiset rakennukset herättivät Pihlassa ajatuksen: olisi mukava perustaa oma rakennusrestaurointialan yritys.
    Harjoittelun jälkeen yliopistolle ei enää ollut paluuta. Vihemäki haki ja pääsi Ikaalisten käsi- ja taideteolliseen oppilaitokseen. Nyt hän opiskelee Ruotsissa, Göteborgin yliopiston alaisessa Da Capo -käsityökoulussa, jossa opiskelu on yhteisöllistä ja päivät pitkiä.
    Suositteleeko Pihla alanvaihtoa muillekin? Kyllä, jos siltä tuntuu.
    ”Olen löytänyt oman alani. Samaa kiinnostusta kansankulttuurin on yliopiston aineellisen kulttuurin tutkimuksessa ja kansanrakentamisessa.”

Kun Sami Virta tajusi graduvaiheessa, että edessä on vain pätkätöitä ja epävarmuutta, opinnot alkoivat tökkiä. Hän oli aloittanut poliittisen historian opiskelun 1999.
    ”Tajusin etten löydä työtä, josta tykkäisin. En halunnut virkamieheksi.”
    Virta kiinnostui kaverinsa Tomas Jouhkin kanssa sisustamisesta, ja kaksikko alkoi tehdä yhdessä remontteja. Päätös yrityksen perustamisesta oli lopulta helppo. Sami Virran lapsuuden ympäristössä oli paljon yrittäjiä, ja hän oli aina pitänyt käsillä tekemisestä.
    Vuonna 2003 perustettu remonttifirma työllistää nyt seitsemän henkilöä. Sami suosittelee yrityksen perustamista kaikille.
    ”Yrittäjänä voit säädellä ajankäyttöäsi, opit vastuullisuutta ja pärjäät taloudellisesti.”
    Välillä yrittäjänä on vaikeaakin, sillä ihmisiä on osattava käsitellä. Yliopisto-opinnoista on Samin mielestä ollut tässä hyötyä.
    ”Asiakkaiden kanssa on voinut puhua muustakin kuin muttereista ja vasaroista. Tiukoissa paikoissa olen osannut analysoida tilannetta rauhallisesti.”
    Yliopistolle Sami kaipaa yliopistolle yrittäjälähtöistä opetusta.
    ”Sanotaan, että yliopisto on vapaan tiedon kehto, mutta eihän se niin ole. Yliopisto on tasapäistävä. Perusopiskelijoille vain sanotaan, kuinka asiat ovat.”

Estetiikkaa ja kirjallisuustiedettä opiskellut Niklas Fred oli luullut, että Helsingin yliopiston yleisen kirjallisuustieteen laitoksella luettaisiin kirjoja.
    ”Se olikin sellaista jaarittelua Dublinin kirjailijapiireistä ja Saarikosken käännösvihreistä. Ei sitä kautta olisi löytynyt töitä.”
    Estetiikka oli vielä kirjallisuustiedettäkin pahempaa.
    ”Ei ollut professoria, jolla olisi opinnoista kokonaisnäkemys. Se oli sellaista epämääräistä, yksi kurssi sitä ja toinen tätä, aivan pimpelipompeli”, Niklas toteaa.
    Hän lähti yliopistolta 2002 ja alkoi opiskella medianomiksi. Kesäisin hän työskenteli satamavalvojana. Valmistuminen jäi kiinni lopputyöstä, koska hänen piti valita työn ja koulun välillä.
    ”Satamasta tarjottiin vuorotteluvapaasijaisuutta. Työkkäristä sanottiin, että jos haluan tämän duunin, minun pitää olla päivä työttömänä tai erota koulusta. Ensimmäinen lapsi oli juuri syntymässä, ja oli pakko ottaa kenkää koulusta.”
    Niklas aloittaa pian Vuosaaren sataman uuden supernosturin ohjaajana. Hän pitää työporukasta.
    ”Duunarihenki on paras juttu. Satamassa ei katsota, mistä tulet, vaan sinua arvostetaan sen mukaan, miten teet duunisi. Ahtaajat tosin pitävät minua kummallisena, kun siteeraan välillä Platonia ja Aristotelesta.”

Miika Lauriala

TAUSTA

Tänä syksynä Helsingin yliopistossa läsnäoloilmoituksen jätti tekemättä reilut 600 ylemmän korkeakoulututkinnon opiskelijaa ja yli 2800 alemman korkeakoulututkinnon opiskelijaa.
    Selkeästi erottuvia keskeyttäjäryhmiä ovat humanistit, joista yli 250 keskeytti maisteriopintonsa, sekä matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelijat, joista yli 900 keskeytti kandin opinnot.
    Opintojen keskeyttämiselle on monia syitä: pääaineen tai korkeakoulun vaihto, siirtyminen työelämään, perheenlisäys tai terveysongelmat. Keskeyttämisen syitä ei Helsingin yliopistolla tilastoida.
    Suunnittelija Jukka Haapamäki opetusministeriön korkeakoulu- ja tiedeyksiköstä kertoo, että vuosittain noin 250 yliopisto-opinnot keskeyttänyttä aloittaa samana vuonna toisen asteen ammatillisen peruskoulutuksen. Heidän lisäkseen ammattiopinnot aloittaa vuosittain noin 300 yliopistotutkinnon aiemmin suorittanutta.
    OPM ja Tilastokeskus eivät kuitenkaan tilastoi sellaisia opiskelijoita, jotka aloittavat ammatillisen peruskoulutuksen, mutta säilyttävät yliopiston opinto-oikeuden, luopuvat siitä myöhemmin tai pitävät välivuosia. Todellinen ammattikouluun vaihtajien määrä voi siis olla moninkertainen.

Miika Lauriala
Kuva: Satu Kemppainen