Syksyn hienoimpia hetkiä on neontussilla alleviivatun valtiotieteellisen tiedekunnan kirjatenttikirjan lukeminen opiskelija-alennuksia myöntävässä trendikahvilassa.
Hyvinvointiyhteiskuntaa ylläpitäessä ja venäläisiä turisteja katsellessa ei voi kuin olla tyytyväinen Suomen huonoon ilmastoon ja omaan ranskalaiseen aamiaiseensa.
Hetki on siihen asti täydellinen, kunnes huomio kohdistuu venäläisten satelliitti-sukulaisiin, jotka kerjäävät jähmettyneinä turkiksia ja digitekniikkaa sisältävien kauppakassien joukossa. Lingvistisesti rajoittuneina he lähettävät itäblokin terveiset uusin polaroid-kameroin otetuilla valokuvilla.
Onneksi kuvien valaistus on hyvä, eivätkä rypistetyt reunat vie huomiota melankoliselta poseeraukselta.
Café au laita juodessa mieltä lämmittää tieto siitä, että näillä kolmen kuukauden kertaturisteilla on paloturvallinen teltta jossain moottoritien varrella. Siellä he voivat kokoontua avotulen ääreen ja venytellä puutuneita jäseniään.
Pysyäkseen notkeina he harrastavat joogaa, kuten muutkin katuuskottavat prekariaatit.
Jotta kerjäläiset voisivat joustavasti oleskella Suomessa, heille pitäisi lahjoittaa verovaroin maksettuja punavihreitä joogamattoja. Niiden päällä he voisivat rukoilla ohikulkijoilta tofusalaattia ilmeisten b- ja c-vitamiinien puutostilojen korjaamiseksi.
Uskonnonvapauden vuoksi sormenjälkien ottaminen kaikilta olisi kuitenkin ehdotonta, sillä Santa Maria ei välttämättä pelastaisi heitä kaikkia vapaa-ajalla uhkaavista Rajasaaren aallokoista.
Sormenjälkien avulla kadonneiden henkilöiden tilastoiminen kävisi sosiaalikoneistolta mahdollisimman vaivattomasti.
Toimiva sosiaalihuolto onkin jalointa, mitä työtä tekevä väestönosa voi joogamattojen lisäksi kerjäläisille tarjota. On pyyteettömän demokraattista huolehtia heidän kerjäläisrekvisiitalla leikkivistä lapsistaan, kun vanhemmat istuskelevat kaupungilla.
Lapsille tarjottava sosiaalinen tervetulopaketti koostuu hajasijoitetuista hotelliöistä täyshoidolla ja pääkaupungin perustamasta pankkitilistä, jolla kerätään rahaa vanhempien Euroopan-lennoille.
On surullista, ettei puoli-ilmaisten aamiaisten tai lounassalaattien syöminen voi kuitenkaan jatkua ikuisesti. Suomalaisten halu auttaa ketään kerjäävistä lähimmäisistään kun ei lopulta johdu protestanttisesta sosiaalietiikasta, vaan säälistä tai take away -kahvimukin käytöstä johtuvasta ilmastovaikutusten aiheuttamasta pahasta olosta.
Kirjoittaja on allerginen tofulle.
Miika Sahamies
