Yliopistoissa viedään läpi uudistusta, jota työntekijät eivät halua eivätkä koe tarpeelliseksi. Yliopistoon ollaan luomassa käytäntöjä, joiden myötä työ muuttuu entistä kontrolloidummaksi ja stressaavammaksi.
Yliopistoja aletaan johtaa kuin liikeyrityksiä. Kysymys on siirtymästä ”tietokykykapitalismiin”. Koulutusjärjestelmä valjastetaan työvoiman tuotantokoneistoksi paitsi entistä tehokkaammin, myös aivan erityisellä tavalla.
Yliopistojenkin on profiloiduttava inhimillisen pääoman tuottajina ja myyjinä. On luotava strategia siitä, millaisiin ”huippuihin” resursseja kohdennetaan. Tuotannon valvomiseksi on otettu käyttöön erilaisia tuloksellisuusmittareita ja laadunvarmistusjärjestelmiä. Yliopistopiireissä mittarit koetaan vieraannuttaviksi.
Uusi yliopisto hierarkisoi työvoimaa. Samalla kun tavoitellaan muutaman huippuyksilön ja -yksikön kärkeä, jaetaan muille resurssipulaa.
Tarkoituksena ei ole purkaa vaan lisätä tutkimus- ja koulutustoiminnan hierarkioita aina työntekijöiden suoria vastakkainasetteluja myöten.
Esimerkiksi uudessa palkkausjärjestelmässä jokaisen palkka lasketaan yksilöllisesti eritellen. Tällöin työntekijät pakotetaan kilpailuttamaan itseään suhteessa toistensa suorituksiin. Tilanne luo kyynisyyden ja opportunismin ilmapiiriä, jossa kaikkien on oltava varuillaan varmistamassa omaa selkäänsä.
Sivistysyliopisto-nostalgiasta ei ole ollut vastarinnan mobilisoijaksi. Sivistysretoriikka on korostanut erilaisia ideaaleja, kuten tieteen vapautta, totuuden itseisarvoisuutta sekä avointa ja kriittistä julkisuutta. Puhe on jäämässä naiiviksi idealismiksi, joka ei organisoi työtaistelua.
Näkökulma on siirrettävä yliopistolaisten proletarisaatioon ja heidän materiaalisiin intresseihinsä palkkatyöläisinä. Ei ole enää mitään syytä erotella sivistyneistöä duunareista. On puhuttava tietotyöläisistä.
Yliopistouudistuksessa ratkaistaan monia pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavia asioita. Ikään kuin lopputulosta alleviivaten nämä ovat menossa läpi ilman merkittävää tutkijoiden, opettajien ja opiskelijoiden organisoitumista.
Kun puhutaan työvoiman riistosta ja repressiosta, monen olisi korkea aika katsoa ennemminkin peiliin kuin Kemijärvelle.
Jukka Peltokoski
Tutkija Jyväskylän yliopisto
Joel Kaitila
Opiskelija Jyväskylän yliopisto
