Luokkaretkellä kampuksella

T:Teksti:

Se oli yksi vaikuttavimmista artikkeleista, joita olen lukenut.
    Olin aloitteleva valtio-opin opiskelija, kun käteeni sattui Katriina Järvisen kirjoittama Yliopisto-lehden juttu. Siinä Järvinen kirjoitti perhetaustastaan. Duunariperheen tytölle yliopisto oli ollut kulttuurishokki. Joku toinen oli järkyttynyt sosiologian johdantokurssista niin, että joutui psykoosiin.
    Minusta se kuulosti järkeenkäyvältä.
    Ennen yliopistoa monille on tarjottu maailmasta lähinnä se yksilöpsykologinen selitys, jonka mukaan elämässä kaikki on itsestä kiinni.
    Parhaimmillaan ajatus onkin myönteinen ja kannustava.
    Mutta saattaa olla typerryttävää kuulla individualististen sankaritarinoiden sijaan se toinen tulkinta maailmasta: Olet aina myös oman yhteiskunnallisen taustasi ja sosiaalisen viitekehyksesi tuote. Sinun arvosi, käytöksesi, musiikkimakusi, pukeutumistyylisi, puhetapasi tai edes baarivalintasi eivät koskaan ole yksin sinun.
    Ei ihme, että herkempi menee sellaisista puheista vähän sekaisin.

Viime talvena törmäsin lehdissä jälleen Järviseen. Nyt hän oli kirjoittanut yhdessä Laura Kolben kanssa kirjan nimeltä Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa. Kirjassa muistutetaan, kuinka yliopisto on ollut suomalainen luokkaretki, lahjakkaiden nuorten mahdollisuus sosiaaliseen nousuun.
    Kirjoittajat pelkäävät, että unelma ilmaisen koulutuksen luomasta mahdollisuuksien tasa-arvosta on kuitenkin jäämässä historialliseksi kuriositeetiksi.
    Syitä on monia aina kodin asenteista ja keskiluokkaisiin arvoihin nojaavasta peruskoulusta maksullisiin lukiokirjoihin, kalliisiin valmennuskursseihin ja täysipäiväistä paneutumista vaativiin pääsykokeisiin.
    Välillä lukukausimaksutkin tuntuvat vain yhdenvertaisuuden viimeiseltä kuoliniskulta. Yliopistoon kun päätyvät jo nyt etupäässä keskiluokkaiset nuoret, joille kouluttautuminen on ollut aina itsestäänselvyys.
    Toisenlaisesta taustasta tulevat saattavat etsiä sosiaaliseen nousuun vaihtoehtoisia reittejä. Sellaiseksi käy esimerkiksi halveksittu pintajulkisuus. Vai kuinka monta yliopisto-opiskelijaa onkaan Big Brotherissa?

Korkeasti koulutettujen vanhempien lapset pärjäävät muita paremmin myös työnhaussa. Työelämän arvostamat ulkomaiset harjoittelut, vapaaehtoistyöt ja luottamustehtävät eivät ole yksinkertaisia juttuja, jos rahoittaa opintonsa hanttihommilla.
    Yliopistosta valmistuukin joukoittain väkeä, joka on oppinut keskiluokan tavoille, mutta putoaa luokkaretkipyrähdykseltään epävarmaan pätkätyöviidakkoon.
    Seurausten miettiminen on niin kiinnostavaa, että jos olisi poliitikko, uhraisin aiheen kelailuun minuutin jos toisenkin.
    Yksilöllä on kolme vaihtoehtoa: voi sopeutua, katkeroitua tai kapinoida. Uusille opiskelijoille annan vinkin.
    Ole skarppina, kun valitset vanhempasi.

NIKSI

Vuokrat ovat kallistuneet, Unicafen hinnat nousseet. Inflaatio uhkaa syödä opintotuen korotuksen.
    Kun lama uhkaa, muotiin nousevat marttahyveet. Martat.fi-sivustolta saa selville muun muassa sienikuivurin hankinnan tärkeät yksityiskohdat ja sen, että viinitahran saa pestyä lempipaidastaan entsyymipitoisella pesuaineella.

Veera Luoma-Aho