Sukupolvi on spektaakkeli.
Se on X tai Y tai pullamössö. Tai ehkä travelleri. Se kasvaa katselemalla Ihmemiestä ja Frendejä. Se muistaa juuri ja juuri, kun internet tuli ja kysyy, missä olit, kun Suomi voitti lätkän maailmanmestaruuden. Sille Thaimaa on Kanaria ja Lipponen Kekkonen.
Sukupolvi on usein myös tilasto: Suomessa asuu reilut 730 000 20-30-vuotiasta. Pyöristäen kolmannes heistä on palkkatöissä. Vajaa kaksi kolmannesta opiskelee. Naisista viidennes ja miehistä alle kymmenen prosenttia on suorittanut korkeakoulututkinnon. Kolme prosenttia asuu vanhempiensa luona, noin neljänneksellä on puoliso ja lapsia.
Vaaliuurnilla alle 20-30-vuotiaat äänestävät todennäköisimmin keskustaa tai kokoomusta, tai eivät äänestä lainkaan.
Lopulta, sukupolvi voi olla myös yksittäinen tarina.
Halusimme tässä Ylioppilaslehden kevään viimeisessä numerossa, pateettisuuden uhallakin, tavoittaa jotakin siitä, mitä on olla nuori Suomessa vuonna 2008. Sivulta kuusi alkavassa juttupaketissa laitamme tilastot, merkittävät muutokset ja yhdistävät kokemukset toiselle sijalle.
Keskitymme olennaiseen – ihan tavalliseen. Matkustamme varhaisesta aamusta myöhäiseen yöhön Suomen nuorten arkisissa maisemissa, töissä ja vapaalla.
Aamu alkaa neljältä Kauniaisissa, jossa Keniasta muuttanut it-alan opiskelija Daniel, jakaa lehtiä. Hän haluaisi jo oman alan töitä, mutta sanoo, että postinkantajan hommilla on puolensa – ehtiipä sitten päivällä pänttäämään.
Seuraavaksi kurvaamme äestämään porvoolaisen Janin 205 hehtaarin pelloille ja kuulemme, että Euroopan unioni on muuten mätä.
Tampereella Petra Lattunen, oman ympäristökonsulttiyrityksen perustanut maisteri toteaa, ettei osaa ajatella lentävänsä minnekään.
Illansuussa Tikkurilaan töihin matkustava Helsingin yliopiston arkeologiopiskelija Anni-Helena puolestaan naureskelee, kuinka suku haluaisi naittaa hänet mieluiten norjalaiselle poromiehelle.
Sellainen on Anni-Helenan mukaan vuoden 2008 Suomessa saamelaisten arkea.
Haastatelemamme yhteensä yhdentoista nuoren mietteet kertovat ehkä vain yhdestätoista nuoren elämästä Suomessa toukokuisena keskiviikkona. Näkökulmasta riippuen, ne saattavat kertoa myös hiukan enemmän.
Lukija päättäköön.
Lopuksi siirrämme puheenvuoron kuitenkin vielä nuorilta vanhoille ja kokeneille. Vuoden pyörineen Muistan-sarjan viimeisessä, tavallista laveammassa osassa presidentti Mauno Koivisto kertoo elämän opetuksia niin yliopistoajalta, perheen perustamisen vuosilta kuin vallan kammareista.
Yksi Koiviston monista opeista muuten on, ettei moni tärkeä asia elämässä ole numeroin ja tilastoin mitattavissa. Myös Suomen nuorille Koivistolla on viesti. Sen voi lukea lehden sivulta 20.
Tämä kevään päättävä Ylioppilaslehden numero on myös nykyisen toimituksen viimeinen. Syksyllä remmiin astuu Veera Luoma-ahon uusi porukka.
Kuluneet kaksi vuotta ovat olleet pitkä luokkaretki. Mieleen jäävät ennen muuta ihmiset toimituksessa ja avustajajoukossa. Kiitos kaikille! Ja kiitos lukijoille, tämä on ollut etuoikeus.
Me kuittaamme täältä tähän.
Elina Kervinen
