Romaaneista tehtyihin näytelmäsovituksiin törmää tämän tästä. Myös kirjanmuodossa julkaistut näytelmätekstit ovat tavanomainen näky. Sen sijaan näytelmien kääntyminen täysimittaisiksi romaaneiksi on varsin harvinaista.
Sofi Oksasen Puhdistus on tällainen harvinaisuus. Se oli ensin näytelmä, joka pyörii edelleen Kansallisteatterissa. Nyt sama tarina ilmestyy romaanina.
Jos on nähnyt näytelmän, sitä on vaikea olla ajattelematta kirjaa lukiessa. Silti on kyse kahdesta täysin itsenäisestä teoksesta. Vaikka romaanissa kerrotaan samojen henkilöiden jokseenkin samanlainen tarina, ne eroavat toisistaan niin kerronnaltaan, rakenteeltaan kuin teemojen korostuksiltaan.
Puhdistuksen pääosassa on iäkäs virolaisnainen, Aliide Truu. Kirja alkaa vuodesta 1992: Neuvostovalta on äskettäin romahtanut ja Viro itsenäistynyt.
Aliiden asiat ovat aika lailla sekaisin. Kaiken kukkuraksi eräänä päivänä hänen pihastaan löytyy eksyneen oloinen nuori tyttö, Zara, joka pakenee jotakin.
Näillä kahdella on enemmän yhteistä, kuin miltä ensin näyttää.
Zaran ilmestymisen jälkeen alkaa molempien naisten päänsisäinen matka halki muistojen, paljastuvien salaisuuksien ja Viron 1900-luvun historian. Viron muutosta seurataan Truun perheen kohtaloiden kautta. Kommunistivalta on hajottanut perheen sodan jälkeen ja katkeruus ja kauna syövyttävät vanhempien sukupolvien mieliä vielä vuosikymmenien jälkeen.
Puhdistuksessa ollaan samassa talossa liki vuosisadan ajan. Ensin virolaisessa idyllissä, joskus kauan ennen sotia. Sitten sotatodellisuudessa, kommunistivallan ajassa ja lopuksi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisessä myllerryksessä.
Puhdistuksessa tärkeässä osassa on myös naisen ruumis toimintoineen ja olomuotoineen. Samoin naisen totaalinen itsemääräämisoikeuden puute ruumiinsa suhteen.
Se, että päähenkilöiden ruumiisiin on kajottu heidän tahtomattaan ja väkivaltaisesti, saa heidät kantamaan häpeää, joka kestää koko eliniän.
Romaanin juonen hidas auki keriytyminen on nautittavaa. Viehättävän verkkainen kertomisen tahti antaa aikaa viipyä henkilöiden pään sisällä.
Nykyhetkessä olevat jännitteet selviävät kymmenienkin vuosien taakse kantavien takautumien kautta; sekä Aliidella että Zaralla pulpahtaa mieleen vuorotellen kauniita ja karmaisevia asioita. Ne selittävät pikku hiljaa lukijalle, miksi vanha nainen ja hänelle täysin vieras tyttö ovat joutuneet nykytilanteeseen.
Romaani kannattaa lukea, vaikka näytelmän olisikin nähnyt. Vaikka tarina on pitkälti sama, juoni kulkee eri tavalla ja loppuratkaisut ovat erilaiset. Monet tapahtumat myös motivoidaan eri tavalla romaanissa kuin näytelmässä. Toisaalta näytelmässä tapahtuu asioita joita ei ole romaanissa.
Romaanissa tarinaa seurataan vuoroin Aliiden, vuoroin Zaran näkökulmasta näytelmässä tarinan kulkua seurataan myös muiden henkilöiden, kuten Zaran parittajan kautta. Yhteiskunnallisten ja poliittisten olojen kuvaamiselle annetaan romaanissa paljon enemmän tilaa kuin näytelmässä.
Puhdistuksessa aikatasot ja kokijan näkökulmat vaihtelevat melko nopeaan tahtiin. Silti kirja ei ole lainkaan sekava. Oksanen on myös tehnyt huolellista taustatyötä ja kuvaa meille tarkasti esimerkiksi elämää Neuvosto-Virossa.
Vaikka henkilöt ja tapahtumat ovat varmasti fiktiivisiä, niihin on helppo uskoa. Näin siltikin että kokonaisuudessaan kirjan tarina tuntuu karmeudessaan myös vähän absurdilta. Siis vaikka aivan hyvin tietää, että juuri tällaista on tapahtunut viimeisten vuosikymmenien aikana tuossa aivan naapurissa.
Tarinan tempo tiivistyy loppua kohti. Loppuratkaisu on jotenkin vääjäämätön, mutta silti se yllättää. Aliide ja Zara ovat tehneet kaikkea ja nähneet kaiken. He pystyvät mihin vain.
Puhdistus on lukukokemuksena nautittava – ja järkyttävä. Säälimätön romaani jättää armeliaasti paljon myös lukijan mielikuvituksen varaan. Jopa enemmän kuin Oksasen aiemmat teokset Stalinin lehmät ja Baby Jane, jotka ovat kerronnassaan uutukaista suoraviivaisempia.
Sofi Oksanen: Puhdistus. WSOY, 2008. 381 s.
Sipriina Ritaranta
Kuva WSOY
