Korkeakouluopiskelusta on tullut kulutustuote, josta on oikeus reklamoida, mikäli se ei toimi – eli johda tutkintoon. Tämä on tunnetun ruotsalaisjournalistin Maciej Zaremban loppupäätelmä hänen syvennyttyään Tukholman opettajakorkeakoulua koetelleisiin syrjintä- ja loukkauskanteluihin. Zaremba kirjoitti niistä Dagens Nyheteriin helmikuussa kolmiosaisen juttusarjan. Jutut käynnistivät vilkkaan keskustelun opettajien ja opiskelijoiden oikeuksista.
Syksyllä 2005 huomattavan moni opettajakorkeakoulun opiskelija tunsi yhtäkkiä itsensä loukatuksi. Opiskelijat ryhtyivät tekemään valituksia eri asiamiehille – Ruotsissa on omat asiamiehensä esimerkiksi etnisen taustan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen perusteella tapahtuvalle syrjinnälle.
Etnisen tasavertaisuuden asiamies sai ulkomaalaista syntyperää olevalta opiskelijalta kantelun: koulu oli neuvonut opiskelijaa keskeyttämään ruotsinopettajan opintonsa, kun opetusharjoittelussa oli käynyt ilmi, että ekaluokkalaiset osasivat ruotsia paremmin kuin hän. Opiskelijan oli pitänyt opettaa koululaisille v-kirjain, mutta hän ei ollut ymmärtänyt tavallisia v-alkuisia sanoja kuten ”virkata” (virka) tai ”lahti” (vik).
Vammaisasiamies puolestaan sai kantelun lukihäiriöiseltä opiskelijalta. Opiskelija oli saanut lisäaikaa tenttien suorittamiseen, mutta tätä häiritsi, että muut opiskelijat kahisuttelivat papereitaan tentistä pois lähtiessään.
Tapaukset ovat vain esimerkkejä. Kantelujen joukossa oli myös sellaisia, joissa opiskelijaa ei ollut syrjitty yhdenkään yllä luetellun ominaisuuden vuoksi, hän vain yksinkertaisesti oli reputtanut tentin tai kurssin ja tunsi itsensä loukatuksi.
Ylioppilaskunta oli allekirjoittanut ja toimittanut eteenpäin myös tällaiset paperit.
Opiskelijoiden kantelut perustuvat Ruotsissa vuonna 2002 voimaan tulleeseen lakiin korkeakouluopiskelijoiden tasavertaisesta kohtelusta. Jos korkeakoulun tietoon tulee, että opiskelijaa on loukattu tai syrjitty sukupuolen, etnisen taustan, uskonnon tai muun elämänkatsomuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vamman vuoksi, koulun on tutkittava asia ja ryhdyttävä toimenpiteisiin.
Lakiin on kirjattu jaettu todistustaakka: mikäli opiskelija, joka kokee tulleensa syrjityksi, näyttää toteen olosuhteet, joiden perusteella syrjinnän voi olettaa tapahtuneen, jää korkeakoulun todistettavaksi, että syrjintää ei ole tapahtunut. Lakia on toistaiseksi sovellettu tuomioistuimessa vain muutaman kerran.
Zaremba kirjoittaa, että kantelutulva on osin opettajakorkeakoulun omaa syytä, sillä koulu oli aiemmin antanut periksi hyvin kyseenalaisessa kantelutapauksessa.
Vuonna 2003 erään opiskelijan opetusharjoittelu oli hylätty, koska hänen opettamassaan luokassa oli toistuvasti vallinnut täydellinen kaaos. Opiskelija oli loukkaantunut, sillä hän oli mielestään yrittänyt parhaansa. Hän kertoikin ohjaavalle opettajalleen kärsivänsä kehitysvammoista, muun muassa aistihäiriöistä. Opettaja puolestaan neuvoi häntä kääntymään koulun juristin puoleen.
Silloin opiskelija kertoi olevansa lesbo.
Opettaja vastasi, ettei ollut tiennyt lesboudesta ja ettei asia kuulunut hänelle. Opiskelija loukkaantui, kun opettaja ei ollut huomannut hänen suuntautumistaan, vaikka hän ”oli tullut ulos kaapista jo ensimmäisellä lukukaudella”. Lisäksi opiskelija väittää opettajan lausuneen homoseksuaaleja loukkaavia kommentteja, minkä opettaja painokkaasti kiistää.
Opiskelija teki kantelun samalla kertaa myös toisesta opettajasta, koulun lakimiehestä ja ylioppilaskunnasta. Seksuaalisen tasavertaisuuden asiamies tutki kantelut ja uhkasi haastaa koulun oikeuteen.
Syrjinnästä ei löytynyt todisteita, mutta asiamies ei kertonut opiskelijalle, että asia oli loppuun käsitelty. Opettajakorkeakoulu myöntyi haasteuhan alla maksamaan opiskelijalle 60 000 kruunua (noin 6 600 euroa) vahingonkorvauksia.
Mitä muuta kanteluista sitten on seurannut? Opettajat, joiden kanssa Zaremba puhui, sanoivat miettivänsä nykyisin tarkasti, uskaltaako ulkomaalaistaustaisen opiskelijan kielivirheisiin puuttua. Jotkut välttävät kahdenkeskisiä keskusteluja opiskelijoiden kanssa. Yksi mietti ammatinvaihtoa. Opettajat saattavat myös päästää opiskelijoita kursseista läpi vain siksi, että he pelkäävät opiskelijoiden muuten tekevän kantelun.
Riski tulla syytetyksi syrjinnästä on niin suuri, että opettajat ovat entistä varautuneempia, pelokkaampia ja varovaisempia opetustilanteissa. Niinpä joitakin tärkeitä asioita, jotka tuleville opettajille pitäisi opettaa, ei yksinkertaisesti käsitellä”, sanoi opettajakorkeakoulun rehtorin virkaa ennen hoitanut professori Ingrid Carlgren Ruotsin radiolle.
Kritisoijien mielestä Zaremba on hakenut juttuunsa vain ääritapaukset. Etnisestä ja seksuaalisesta tasavertaisuudesta vastaavat asiamiehet ovat saaneet yhteensä vain satakunta kantelua sen jälkeen, kun uusi laki kuusi vuotta sitten tuli voimaan.
Lain väärinkäytöstä ei voida puhua niin kauan kuin opiskelija, jonka ei pitäisi saada korvausta syrjinnästä, ei ole sitä saanut. Artikkeleissa mainitut kaksi tapausta, jotka olen pystynyt arkistoista tunnistamaan, eivät johtaneet syytteisiin”, puolustautui etnisen tasavertaisuuden asiamies Katri Linna P1-radiokanavan haastattelussa.
Hänen mukaansa opettajakorkeakoulu yliedustettuna valitusten joukossa eikä perusteella voi tehdä johtopäätöksiä koko Ruotsin opiskelijoiden herkästä nahasta.
Zaremba puolestaan on entistä vakuuttuneempi asiastaan. Hän sai juttusarjan jälkeen yli kolmesataa kirjettä, joista suurimman osan korkeakoulu- ja lukio-opettajilta. Niissä kerrottiin vieläkin hulvattomammista loukkaantumisista.
Eräskin korkeakouluopettaja oli erehtynyt luennolla sanomaan, että ”hyvää ideaa etsiessä joutuu suutelemaan aika monta sammakkoa ennen kuin löytää prinssin”. Kirjallisuustieteen opiskelija oli tehnyt ilmoituksen sukupuolistereotypioita vahvistavasta vitsailusta.
Helsingissä ei kannella, syrjiä saatetaan silti
Helsingin yliopiston tasa-arvovastaava Terhi Saarikoski kertoo, ettei ruotsalaisesimerkkejä vastaavia kantelutapauksia ole nähty Helsingin yliopistossa.
”Meillä asioita yritetään selvittää puhumalla, niin ettei mitään virallisia kanteluita tarvitsisi tehdä”, hän sanoo. Saarikoski korostaa, ettei se tarkoita, etteikö syrjintää lainkaan esiintyisi.
”Aivan varmasti meidänkin opettajamme tarvitsevat koulutusta esimerkiksi siihen, että osaa välttää käyttämästä opetuksessa esimerkkejä, jotka saattavat loukata. Tämä on tarpeellista varsinkin, koska meillä on entistä enemmän ulkomaalaisia opiskelijoita ja ihmisten kirjo kasvaa.”
Helsingin yliopistossa panostetaankin syrjintää ennaltaehkäisevään työhön, Saarikoski sanoo.
Suomessa korkeakouluopetustakin koskeva syrjinnän kielto on kirjattu vuonna 2004 laadittuun yhdenvertaisuuslakiin. Sukupuoleen perustuvasta syrjinnän kiellosta säädetään naisten ja miesten välisestä tasa- arvosta annetussa laissa.
Mikäli opiskelija kokee tulleensa syrjityksi, hän voi ottaa yhteyttä joko Saarikoskeen tai Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) häirintäyhdyshenkilöön. Näin tapahtuu muutaman kerran vuodessa.
”On joku opiskelija joskus nostanut oikeusjutunkin, mutta en muista tapauksia, joissa opiskelijalle olisi maksettu korvauksia”, Saarikoski sanoo.
Hän ei usko, että opiskelijat käyttäisivät valitusoikeutta väärin, vaikka heidän tarkoitusperiään onkin vaikea tietää varmasti.
”Näkisin, että näissä tapauksissa opiskelija on kokenut itsensä loukatuksi, täyttyivät sitten syrjinnän viralliset tunnusmerkit tai eivät. Opiskelijan on niin vaikea lähteä taistelemaan opettajaansa vastaan, että yleensä taustalla on kyllä vahva loukatuksi tulemisen tunne.”
Joanna Palmén
Kuvitus Stina Salin
