Elitismiä kansalle

T:Teksti:

Suomalainen sarjakuva on voimissaan. Kotimaisia sarjakuvia palkitaan ulkomaisilla festivaaleilla ja julkaistaan kansainvälisissä antologioissa.
    Uusien tekijöiden julkaisuja on kuitenkin vaikea löytää, koska niitä myydään harvassa paikassa. Helsinkiläinen Kuti-lehti pyrkii tuomaan uutta sarjakuvaa kaikkien ulottuville.
    Lehden takana on Kutikuti, Kalliossa toimiva sarjakuvastudio ja taiteilijakollektiivi. Kutin toimittamisen lisäksi se opettaa ja tekee sarjakuvaa.
    Kuti on sanomalehtipaperille painettu, tabloid-kokoinen ja kirjavan psykedeelinen purkaus. Sitä pitää varmaankin kutsua taidesarjakuvaksi?
    ”Niin, jotkut tosin ovat sitä mieltä, etteivät nämä ole sarjakuvia ollenkaan”, lehden päätoimittaja Pauliina Mäkelä sanoo.
    Kutissa julkaistavissa sarjakuvissa ei läheskään aina ole lajityypillisiä puhekuplia, ruutuja tai edes sarjaa kuvia. Lehti luovii jossakin sarjakuvan, kuvataiteen ja kuvarunon välillä.
    ”Uuden sarjakuvan ongelmana on ollut se, että julkaisuja myydään lähinnä gallerioissa ja pikkuruisissa erikoisliikkeissä”, kertoo Tommi Musturi, yksi kollektiivin perustajajäsenistä.

Kutia sen sijaan saa ilmaiseksi. Sillä on lähes kaksisataa jakelupistettä kuudessa suomalaisessa kaupungissa. Paikoiksi on valittu muun muassa kahviloita ja levykauppoja.
    Vaikka lehti on kokeileva ja häpeilemättömän elitistinen, kenen tahansa on helppo tarttua siihen.
    Lehden painosmäärä on vastikään ilmestyneessä seitsemännessä numerossa nostettu viidestätuhannesta seitsemääntuhanteen.
    Myös uudet piirtäjät ovat löytäneet lehden. Enää ei julkaista vain Kutikutin sisäpiirin sarjakuvia, vaan tarjontaa on kolminkertaisesti tilaan nähden. Kaukaisimmat tarjotut työt ovat lähtöisin Boliviasta.

Taloudellisesti ajatellen elitistinen taidelehti ei kuulosta ilmaisjakelulehtigenressä suoranaiselta voittajakonseptilta. Mäkelä ja Musturi vakuuttavat kuitenkin, että paino- ja jakelukustannukset saadaan katettua parilla mainossivulla.
    Erityistäkynä ilmoituksen kokonaishintaan sisältyy myös mainoksen suunnittelu ja toteutus. Toimituksella on tarjouksessa luonnollisesti oma lehmä ojassa: lehti näyttää ilmoitussivujaan myöten yhtenäiseltä, kun mainoksetkin ovat kutilaisten kädenjälkeä.
    Toimintaa laajennetaan pian edelleen. Kutikuti perustaa Kallioon sarjakuvakeskuksen yhdessä Suomen sarjakuvaseuran kanssa. Keskukseen muuttaa kutikutilaisten studio ja sarjakuvaseuran kokoelma, ja sen kylkeen avataan kauppa ja galleria.
    ”Me ollaan vasta päästy vauhtiin”, Mäkelä sanoo.

Tuomas Kärkkäinen
Kuva Stina Salin

Kuti-lehdellä on Helsingissä liki 50 jakelupistettä ja sitä saa mm. Corona- ja Rytmi-baareista.