Se on täällä nyt. Julmettu gradusuma, ja sen myötä iso kasa revittyjä hiuksia: parin kuukauden päästä on viimeinen hetki jättää gradunsa tarkistettavaksi, jos meinaa valmistua vanhan tutkintorakenteen mukaan. Sivulla yhdeksän kolme graduistia kertoo, missä vaiheessa työ on, kuinka paljon ahdistaa ja mikä on ollut kivaa.
Sain oman graduni valmiiksi reilut kaksi vuotta sitten. Tässä hyväksi havaitsemiani vinkkejä ahdistusta helpottamaan:
1. Muista mistä on kyse. Gradu ei ole tieteellinen tutkimus, vaan opinnäyte. Gradu on ajatusleikki, jonka avulla osoitat, että osaat halutessasi leikkiä tutkijaa. Mitään oikeasti uutta tai omaperäistä gradussa ei tarvitse olla.
2. Leiki heidän säännöillään. Gradunteko ei poikkea muusta suomalaisesta koulutusjärjestelmästä: se ei vaadi luovuutta vaan sääntöjen noudattamista. Jos tekstipalstan reunat käsketään tasata, tasaa ne. Minä en tasannut, ja se huomattiin. Älä väitä vastaan, vaikka kaikki typografian perussäännöt kieltäisivät tasaamisen, jos sanojen tavutus ei ole käytössä.
3. Tee puolivalmista. Jos homma ei etene, päätä kirjoittaa puolivalmista tekstiä. Parin päivän päästä se näyttää jo ihan hyvältä.
4. Lahjo itseäsi. Rutistin graduni viimeiset sivut kasaan lahjomalla. Aina kun olin saanut kolme sivua uutta tekstiä kasaan, sain avata yhden olutpullon. Itsekriittisyyskin väheni samalla mukavasti.
5. Älä stressaa arvosanasta. Jos et pyri tutkijaksi, gradun arvosanalla ei ole mitään väliä. Se ei kiinnosta ketään. Toistan: ei ketään. Minulta on kerran työhaastattelussa kysytty gradun aihetta, mutta arvosanaa ei kertaakaan.
Onnea matkaan!
Päivi Ala-Risku
