Paskiaisen kahdeksas on sarjakuva, jota harva osasi odottaa. Se on ensimmäinen Hemmo Paskiainen -albumi kahteentoista vuoteen.
Lyhyempiä Paskiais-tarinoita ei ole nähty sitten vuoden 1998. Silloin sarjakuva poistui kotinaan pitkään toimineesta Pahkasiasta, jossa elettiin lopunajan tunnelmissa. Kaksi vuotta myöhemmin klassinen huumorilehti kuopattiin kokonaan.
Hemmo Paskiainen oli yksi Pahkasian kruununjalokivistä. Kiroilun ja dokailun kyllästämänä koulupoikahuumorina alkanut strippi kasvoi erääksi Suomen parhaiten kirjoitetuista sarjakuvista.
Hemmossa lyötiin byrokratiaa ja pikkusieluisuutta, vittuiltiin televisiolle ja poliitikoille. Lopputuloksen kruunasi suttuiselta näyttänyt mutta valtavan yksityiskohtainen piirrosjälki.
Uudesta Paskiais-albumista on hankala huomata, että taukoa olisi koskaan ollutkaan. Piirrosjälki ja hahmojen käyttämä kieli ovat välittömästi tunnistettavissa.
Joten mikä tässä kesti?
Paskiaisen toinen isä, Vesa Koskela , 43, antaa kolme selitystä.
Pahkasian lopetettua sarjakuvalta puuttui kustantaja. Paskiaista Ave Koskela -nimimerkillä tehneet Vesa ja Ari Koskela tekijät elättivät itsensä tekemällä kuvituksia mainostoimistoille, mutta toimeksiannot loppuivat, kun talous lamavuosina notkahti.
Paskiaista käsikirjoittavan Vesa Koskelan luomishaluja nakersi myös parisuhteen kariutuminen.
”En tehnyt kolmeen vuoteen yhtään sarjakuvaa”, Koskela muistelee.
Taiteilijauran epäsäännölliset tulot vaivasivat Koskelaa niin paljon, että hän vaihtoi alaa ja aloitti ”hanttihommat”.
”Suorastaan huvitti, että joka kuukausi sai liksaa”, Koskela muistelee.
Ari Koskela jatkoi piirtäjän uralla.
Pari vuotta sitten veljekset huomasivat, että heille oli kertynyt 2000-luvun mittaan sopiva määrä uutta materiaalia. Kustantajaa oli etsitty aiemminkin, mutta vasta underground-henkiseen sarjakuvaan erikoistunut Zum Teufel Kustannus lupasi pistää albumin pihalle mahdollisimman nopeasti.
Se sinetöi Paskiaisen paluun.
Uuden albumin sarjat on tekstitetty ja tussattu koneella, mutta lopputulos näyttää samalla tavalla rähjäiseltä kuin kymmenen vuotta sitten.
Paskiaisen kahdeksannen päähenkilönä puuhailee äkkipikainen ja vuolassanainen pyrkyri Armas Paskiainen, Hemmon isä.
Hän varasti huomion pojaltaan jo aikapäiviä sitten, kun Koskelan huomasivat Hemmo-pojan ajaneen itsensä nurkkaan. Uuden päähenkilön myötä päästiin eroon pakkovitseistä ja kohti maalailevampaa tyyliä. Siitä antaa näytteen uudessa albumissa luettu Armas Paskiaisen evankeliumi:
”Jeesus, olet villinnyt kansaa ja mennyt parantelemaan ihmisiä… paha juttu, paha juttu! Rooman sosiaaliviranomaiset eivät katso tällaista hyvällä. Asetat kunnallisen terveydenhuollon huonoon valoon. — Mikä sinä oikein luulet olevasi? Joku helvetin kingi, vai?!! Mi-tä…hä?”
Tervetuloa takaisin, herra Paska.
Olli Sulopuisto
Ari ja Vesa Koskela: Paskiaisen kahdeksas. Zum Teuffel Kustannus, 2008.
