Kahden tuvan väkeä

T:Teksti:

Kyllä ministeri Sarkomaasta nyt tykätään.
    Opiskelijapoliitikkojen pieni piiri nyökyttelee ja hykertelee, kun omista joukoista kabinettiin ponnistanut poliitikko vetää linjaa.
    Viimeisin plussa Sarkomaan todistukseen ruksittiin, kun ministeri ilmoitti, että mikäli se hänestä lainkaan riippuu, ylioppilaskuntien automaatiojäsenyys säilytetään uudenkin yliopistolain alla.
    Tämän lehden sivulla viisi kerrotaan, että linja näyttäisi saavan alustavaa tukea myös asiaa lopulta punnitsevassa perustuslakivaliokunnassa. Todennäköistä siis on, että jokainen opiskelija kuuluu jatkossakin ylioppilaskuntaan ja maksaa jäsenyydestään maksua. Hyvä näin.
    Kummallista on vain, että saamaan aikaan toisaalla säädetään vastakkaista lakia. Sellaista, jonka myötä yliopisto-opiskelijalla ei edes niin halutessaan olisi mahdollisuutta kuulua etujaan ajavaan ylioppilaskuntaan.

Kyseessä on puolustusministeriön luonnos laiksi Maanpuolustuskorkeakoulusta (MPKK). Lain muutoksen myötä sotilaita kouluttavan korkeakoulun on tarkoitus avata ovensa myös siviileille vuoden 2009 alussa. Siviilin oikeudet näyttävät kuitenkin loppuvan koulun porteille. Lakiluonnoksessa tavalliset opiskelijat ja sotilaat asetetaan selvästi kahteen eri tupaan.
    Upseeriopiskelijoille koulu tarjoaisi nykyiseen tapaan paitsi opintorahaa rutkasti reilummat päivärahat, myös ruoan, majoituksen ja ”laskuvarjohyppylisää”. Etuudet eivät koskisi siviiliopiskelijaa, sillä ne ovat vastine sotilasuralle sitoutumisesta.
    Tämän vielä ymmärtää. Huonommin käy järkeen, ettei siviileille ole suunniteltu kunnollista kanavaa, jonka kautta omia oikeuksia voisi koulussa puolustaa. Nykyiseen Maanpuolustuskorkeakoulun oppilaskuntaan Kadettitoverikuntaan he eivät voisi natsoitta kuulua, eikä lakiluonnos tarjoa uskottavaa vaihtoehtoa.

Asia olisi hyvä korjata, kun lopullinen laki laaditaan.
    Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) lobbaakin puolustusministeriön alaiselle MPKK:lle samanlaista itsehallinnollista ylioppilaskuntaa kuin opetusministeriön alaisissa yliopistoissa on. Kaikki opiskelijat, niin siviilit kuin upseerioppilaatkin olisivat automaattisesti jäseniä. Ajatus on hyvä.
    Ylioppilaskunnan kautta opiskelijat voisivat järjestäytyneinä valvoa sosiaalisia etujaan ja osallistua kehittämään koulun opetusta yhdessä henkilökunnan ja koulun johdon kanssa. Kokemus on näyttänyt, että malli toimii.
    Siviiliopiskelijoita lienee aluksi vain muutamia, mutta kyse on periaatteesta. Ja SYL:n kannalta epäilemättä myös testistä. Jos MPKK:lle säädettäisiin pakkojäsenyyteen perustuva ylioppilaskunta, olisi perustuslakivaliokunnan entistäkin vaikeampaa kääntää kelkkaansa, kun yliopistolaki ensi keväänä pamahtaa pöydälle.

Sotilaspuolella ajatusta ylioppilaskunnasta saatetaan tietenkin vierastaa: opiskelijat saisivat oman entistä vahvemman demokraattisen ja poliittisen organisaation edustajistoineen kaikkineen. Sellaiseen ei komentoihin ja kuriin nojaavassa sotilasmaailmassa ole totuttu.
    Niin tai näin olisi siviilien tarpeiden sivuuttaminen oman kuopan kaivamista. Kouluun halutaan siviiliopiskelijoita lähinnä, jotta Puolustusvoimat kykenisi tulevaisuudessa rekrytoimaan palvelukseensa osaavaa henkilökuntaa sotilaspiirien ulkopuolelta. Ennen muuta kipeästi kaivattuja teknisten alojen osaajia.
    Maanpuolustuskorkeakoulu ei kuitenkaan näyttäydy houkuttavassa valossa, jos opiskelijat jaetaan oitis kahteen eri kastiin.

Elina Kervinen