Laura Lepistö: jääkenttien priimus

T:Teksti:

Helmikuinen sade piiskaa Laaksolahden jäähallia Espoossa. Sisällä on kylmempi kuin ulkona. Jäävanat kiemurtelevat kaukalon kaiteiden ali hallin betonilattialle.
Taitoluistelija Laura Lepistö venyttää jalkansa kaidetta vasten ja hakkaa pohkeisiinsa lämpöä. Reilun tunnin mittainen iltapäivätreeni alkaa vartin päästä.
Vuosi sitten Lepistö, silloinen SM-kakkonen, oli harvoille tuttu. Suomessa oli tasan yksi kiinnostava luistelija: Kiira Korpi . Tällä kaudella meno kuitenkin muuttui. Lepistö voitti ensin Suomen mestaruuden ja sitten pronssia EM-kisoissa.
Nyt tyttöä viedään. Maaliskuussa tuoreella suosikilla on edessään MM-kisat, kohtuullinen määrä mediapyöritystä ja vielä päälle ylioppilaskirjoitusten viimeinen puristus. Siinä on 19-vuotiaalla tekemistä.

Tänään ennen treenejä Lepistö on jo ehtinyt tehdä mallin hommia sponsorinsa Niken kuvauksissa ja tankata nopean makaronilaatikkolounaan kotona. Sieltä kävelee hallille viidessä minuutissa.
Nyt Lepistö aikoo hioa lyhytohjelmaansa MM-kisoja varten, erityisesti kolmoistulppi- kolmoistulppi-yhdistelmää. Se päättyy vielä huonoina päivinä pyllylleen.
Lepistö on luistellut samassa hallissa ja seurassa, Espoon Jäätaitureissa, kolmevuotiaasta saakka. Aluksi hän seurasi kaukalon laidalla, kun kaksi vuotta vanhempi isosisko Kaisamari harjoitteli luistelukoulussa.
”Ikäraja luistelukouluun oli periaatteessa neljä vuotta, mutta opettaja sanoi vain vanhemmilleni, että hommatkaa sille kunnon luistimet”, Lepistö kertoo.
Parin kuukauden päästä pikkutyttö luisteli jo seuran kevätnäytöksessä.
”Yritin könötellä muiden perässä ja tein kaikki liikkeet väärään aikaan.” Myös valmentaja Virpi Horttana muistaa näytöksen hyvin.
”Laura teputti terhakkaasti eturivissä ja hyppäsi kauhean korkealle. Kiinnitin heti huomiota, että tuossapa näyttää olevan näppärän näköinen pikkupirpana.”
Seuraavana syksynä Horttana ryhtyi lupaavan urheilijanalun valmentajaksi.

Jääkone poistuu kaukalosta ja treenit alkavat. Normaalisti Lepistön harjoitusryhmässä on kymmenen luistelijaa. Koulujen talvilomaviikon takia jäällä on kuitenkin tänään tyhjää. Lepistön lisäksi kenttää kiertävät vain 11-vuotias Nea Viiri ja EM-kisoissa kymmenenneksi yltänyt 15-vuotias Jenni Vähämaa .
Taitoluistelutähdet ovat usein nuorempia kuin monien muiden lajien huiput. Lepistö ei silti haaveillut teinitähteydestä. Vaikka hän kiersi säännöllisesti pikkukisoja kuusivuotiaasta lähtien, luistelu oli hänellä pitkään vain harrastus.
Menestys muutti asenteen kilpailemiseen. 14-vuotiaana Lepistö osallistui ensi kertaa junioreiden SM-kisoihin. Ja voitti heti Suomen mestaruuden. Hän alkoi asettaa harjoittelulleen tavoitteita. Ykköstavoite oli maaliskuun 2006 junioreiden MM-kilpailut Ljubljanassa.
Tiivis harjoittelu kuitenkin kostautui. Marraskuussa 2005 Lepistö huomasi, että lonkan alueelle alkoi sattua harjoituksissa, ja mitä enemmän hän treenasi kolmoisrittiä, yhtä vahvimmista hypyistään, sitä kovemmaksi kipu muuttui. Joulukuussa lääkäri totesi, että Lepistöllä oli rasitusvamma, mutta antoi silti luvan jatkaa harjoittelemista.
”Piti vain kestää kipua. Aluksi ajattelin, että vamma menee nopeasti ohi. Mutta kun kului kuukausia, eikä lonkka millään lähtenyt parantumaan, aloin jo harkita luistelun lopettamista.”
Junioreiden MM-kisat Lepistö sinnitteli kuuden päivittäisen särkylääketabletin voimin. Kilpailun jälkeen lääkäri määräsi Lepistön neljän kuukauden luistelukieltoon.
Kerrankin luistelijalla oli puhdas lomakesä, jonka saattoi viettää rannalla loikoillen.
”Kyllähän loma tekee välillä hyvää. Mutta en pystynyt rentoutumaan kunnolla, kun muut harjoittelivat ja itse oli loukkaantumisen takia pois jäältä.”
Treenitauon takia Lepistö joutui jättämään väliin syksyn 2006 kansainväliset kisat. Ja se tarkoitti, ettei luistelijalla ollut myöskään asiaa talven 2007 aikuisten EM-kisoihin.

Tällä kaudella Lepistö on palannut jäälle ryminällä. Marraskuussa hän menestyi hyvin kahdessa kovatasoisessa gp-kilpailussa. Suomen mestaruus tuli joulukuussa ja EM-pronssia tammikuussa.
Yhtäkkiä nuoren luistelijan piti treenata maaliskuisten yo-kirjoitusten lisäksi MM-kisoihin. Ja siinä sivussa vastailla ja poseerata lukuisille toimittajille ja lehtikuvaajille.
Heitä riittää harjoituksissakin. Kun Lepistö ja Vähämaa treenaavat hyppyjä, tykittää Helsingin Sanomien kuvaaja sarjatulta kamerallaan. Lehden verkkotoimitus on Laaksolahdessa tekemässä juttua taitoluistelun tekniikasta.
Tällainen urheiluun keskittyvä julkisuus on Lepistölle mieleistä.
”Onhan se ihan kiva, että tuntemattomat tulevat kadulla onnittelemaan. Mutta en koe itseäni todellakaan julkkikseksi.”
Lukuisilta harjoitusleireiltä Lepistölle tuttu kilpakaveri Kiira Korpi sitä vastoin on Suomen näkyvimpiä julkkiksia.
”Olihan se aluksi aika outoa, kun yhtäkkiä Kiiran naama oli joka bussipysäkillä.
Mutta kunhan julkisuus vain pysyy hyvän maun rajoissa, se on positiivista lajille. Toisaalta Kiira on vähän jo kokenut julkisuuden toistakin puolta ja saanut näitä erilaisia seksikkyys-titteleitä.”
Entäpä jos Lepistö itse on ensi kesänä ehdolla samoissa iltapäivälehtien ”valitse seksikkäin juhannusheila” -äänestyksissä?
”Toivottavasti en. Pahin mahdollinen tilanne olisi, että ensin olisin hyvä urheilija, ja sitten olisin parin vuoden päästä julkkis, josta ihmiset eivät edes muistaisi, mistä se tuli kuuluisaksi. Valmentajan kanssa olen miettinyt, että annan vain haastatteluja, jotka liittyvät urheiluun. Yksityiselämästä muiden ei tarvitse niin tietää.”
Miten nuori ja kokemattoman urheilija sitten tietää, miten toimittajien kanssa kannattaa pelata?
Nykyään apuna ovat mediavalmentajat. Lepistöä ovat auttaneet maajoukkueen leirillä entiset urheilijatoimittajat Ville Klinga ja Anna Sorainen .
”Teimme ideaalihaastatteluja nauhalle, ja Ville ja Anna kommentoivat niitä. Opin perusasioita kuten, että kameraan ei saa katsoa ja ettei suorassa lähetyksessä kannata jäädä suu ammolleen, vaikka olisi kuinka vaikea kysymys.”
Harjoitusleireillä Lepistö on saanut muutakin erikoisvalmennusta.
Maajoukkueleirillä on esimerkiksi vieraillut stylisti opastamassa kisameikin tekoa.
Vaikka media kiinnittää paljon huomiota taitoluistelijoiden ulkonäköön, Lepistö ei myönnä ottavansa siitä paineita.
”Onhan se hyvä, ettei näytä jäällä ihan hirveältä, mutta ei niitä pisteitä ulkonäöstä saa.”

Sitten on vielä koulu. Ohjausta tarvitaan siihenkin, miten selvitä rinnakkain lukiosta ja MM-tason luistelusta. Olympiakomitean vuosittaisilla leireillä opinto-ohjaaja käy neuvomassa nuoria tähtiä opiskelun ja urheilun sovittamisessa yhteen.
Lepistöllä on koulu äidinkielen ylioppilasainetta vaille pulkassa. Hän on kirjoittanut neljässä vuodessa Mäkelänrinteen urheilulukiosta eximian englannista, ruotsista ja ranskasta. Lyhyt matikka jäi pisteen päähän E:stä.
”Olen tehnyt aika vähän töitä koulun kanssa. Siihen nähden tulokset ovat olleet tosi hyviä.”
Yo-kirjoituksista luistelija on aina matkustanut suoraan bussilla treeneihin.
”Onhan jäällä ollut vähän töpäkkä olo, kun on istunut kuusi tuntia kirjoituksissa. Mutta on ainakin uni tullut illalla nopeasti.”
Treeneissä väsymys herpaannuttaa helposti keskittymisen.
”Välillä ajatus lähtee jäällä täysin harhailemaan ja saattaa alkaa miettiä vaikka kauppalistaa.”

”Kierrä vain loppuun asti!” valmentaja Horttana neuvoo suojattiaan. Harjoitukset lähenevät loppuaan, ja Lepistö treenaa kolmoisflippiä. Se ei kuulu vielä hänen kisaohjelmaansa, koska vaativa hyppy on sujunut toistaiseksi haparoiden.
Nytkin Lepistö kaatuu jäälle. Hän hakee nopeasti uudelleen vauhtia, ja on taas pian ilmassa.
Ja vielä nopeammin jälleen takamus edellä jään pinnassa.
Luistelija hieroo hetken jalkojaan, nappaa nenäliinan kaukalon kaiteelta ja niistää. Jäähallissa treenatessa nenäliinoja kuluu paljon. Jäätaitureiden pukukopin hattuhyllyllä istuu iso oravapehmolelu, jonka luistelijat saivat muutama vuosi sitten kerättyään kasan nenäliinapaketeissa olleita merkkejä.
Horttana kuvaa pitkäaikaista valmennettavaansa rauhalliseksi ja ammattimaiseksi harjoittelijaksi. Riitoja ei ole juuri ollut.
”Laura ei hötkyile turhia. Esiintyjänä hänellä on luontaista karismaa. Hän kantaa aina hyvin ohjelmansa.”
Nappisuorituksella Lepistö voi MM-kisoissakin yltää mitaliin. Hänen oma tavoitteensa tosin on vaatimattomampi: 12 parhaan luistelijan joukkoon pääseminen riittää.
Ja on luistelijalla toinenkin tavoite: jatko-opiskelupaikka ja ”kunnon ammatti”. Luistelun varaan on riskialtista laskea elantonsa. Suurin Lepistön saama palkintosumma on 8 000 dollaria, jonka kansainvälinen lajiliitto antoi EM-pronssista.
”Pelkkiä näytöksiä kiertävät ammattilaiset tienaavat enemmän. Mutta en tiedä jaksaisiko sellaistakaan loputtomiin.”
Valmentaminen tai tuomarointi eivät liioin kiinnosta. Luistelukauden päätteeksi Lepistö osallistuu joko Kauppakorkeakoulun tai Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan pääsykokeisiin.
”Moni tuttu hakee oikikseen. Se on ollut minulle pitkään sellainen varavaihtoehto. Jos en saa mitään ahaa-elämystä, haen sinne. Tällä hetkellä olen kuitenkin kallistumassa kauppikseen. Se olisi aika yleispätevä koulu ja avaisi monia ovia.”
”Ja täytyy myöntää, että oikiksen kirjat ovat myös aika kuivaa ja hankalaa tekstiä.”
Kauppiksen puolesta puhuu myös isosisko, joka lopetti muutama vuosi sitten luistelun ja opiskelee nyt Mikkelissä kauppatieteitä.
Mikäli opiskelupaikka ei ensimmäisellä yrittämällä aukene, Lepistö aikoo käydä kursseja avoimessa yliopistossa tai hakea osa-aikatyötä.
”Ei se ole mikään maailmanloppu, jos en pääse tänä vuonna sisään. Saanpahan lisäaikaa miettiä, mihin haluan pyrkiä.”

Janne Salomaa
Kuva Susanna Kekkonen