Alkusysäys
Vuonna 2002 Pentti Kasurinen kauppaa Helsinki-Filmin Aleksi Bardylle Hurriganes– elokuvaa.
”Ideaa ehdotti minulle veljeni paras kaveri, oman kylän sankarirokkari, jonka kanssa aikanaan kävimme Hurriganesin keikoilla. Tarkoitus oli kertoa Remu Aaltosen ja Albert Järvisen välisestä dynamiikasta. Remuhan muun muassa löi Albertia turpaan”, Kasurinen kertoo.
Hänet kiinnitetään elokuvan ohjaajaksi ja käsikirjoittajaksi. Lopulta kirjoittajaksi kuitenkin vaihdetaan Antero Arjatsalo .
”Luovuin käsikirjoittajan tittelistä aika pitkin hampain, mutta suostuin, koska minun piti edelleen ohjata.”
Bardy ryhtyy elokuvan tuottajaksi.
Taustatyö
Arjatsalo ja Kasurinen penkovat Hurriganes- materiaalia ja haastattelevat monia yhtyeen historiaan liittyviä ihmisiä. Arjatsalo alkaa kirjoittaa 4-10-sivun synopsiksia ja 20-30-sivuisia tiivistelmiä. Tekstiä riittäisi yli 10-tuntiseen elokuvaan.
Versio 1
Vuonna 2004 Arjatsalo kirjoittaa ensimmäisen kokonaisen käsikirjoitusversion.
”Se oli ihan kauhea, mutta jostain on pakko lähteä liikkeelle.”
Vielä ei tiedetä, mitä tarinalla tarkalleen halutaan kertoa. Mukana on sentään muutama kohtaus, joka päätyy lopulliseen elokuvaan. Sellainen on Remun ensimmäinen rumpusessio kesken ravintolamurron.
Versiot 2-4
Ensimmäisissä versioissa Remun bändikavereilla oli näkyvä rooli, mutta nyt tarina alkaa keskittyä Remuun. Kunkin version jälkeen palataan tiivistelmien kirjoittamiseen. Näitä syntyy yhteensä yli 30.
Versio 5
Arjatsalo ja Bardy löytävät tarinan lopullisen rakenteen: edetään Remun yhteiskunnan laitamilla viettämästä lapsuudesta nousuun rockin huipulle. Matkalla Remu saa väistellä rikollisuuden houkutuksia ja isän virheitä.
”Kun tarina selvisi, kirjoittaminen helpottui huomattavasti”, kertoo Arjatsalo.
Yhden version kirjoittaminen vaatii kahdesta kuuteen viikkoa täyspäiväistä työtä.
Versio 6
Keväällä 2005 ohjaaja vaihtuu rahoittajien vaatimuksesta. ”Nelonen halusi jonkun nuoremman ja kokeneemman”, Kasurinen kuittaa. Hänet korvaa JP Siili.
”Minä lähdin nostamaan huumepoliisi Hurmetta ja Remun fiktiivistä nuoruudenkaveria Hekaa. Halusin myös aloittaa elokuvan Tukholmasta Roadrunnerin äänityksistä”, Siili kertoo.
Versiot 7-9
Viimeinen kirjoitusvuosi kuluu tekstin tarkentamisessa ja hionnassa. Remun lapsuusosiota muutetaan pehmeämmäksi.
”Dialogin kirjoittamiseen käytettiin vain murto-osaa ajasta”, kertoo Arjatsalo.
Arjatsalo, Bardy ja Siili kirjoittavat vuorotellen. Prosessi on suomalaiselle nykyelokuvalle tyypillinen.
Kirjoitustahti vaihtelee tuotannon edistymisen mukaan: välillä käsikirjoitus lepää pitkiäkin aikoja. Ensimmäiset näyttelijät kiinnitetään.
Versio 10
Käsikirjoitus käydään läpi Remun kanssa.
”Remulla oli ongelma sen kanssa, minkälaisen kuvan käsikirjoitus antoi hänen isästään, äidistään ja hänestä itsestään. Isä- ja äitijuttuja me muutettiinkin. Esimerkiksi kohtaus, jossa Remun isä tulee sisään kuset housussa, muutettiin kesymmäksi. Mistään omaelämäkertaelokuvasta ei kuitenkaan ole kyse”, Siili kertoo.
Konsultoinnin jälkeen Remua esittävä Eero Milonoff käy hänen kanssaan läpi jokaisen repliikkinsä ja nauhoittaa ne.
Versiot 11-12
Dialogia hiotaan paremmaksi ja muutamien kohtauksien järjestystä muutetaan. Remun lapsuusosion kohtaukset järjestetään uudelleen.
Kuvauskäsikirjoitus
Kuvaukset aloitetaan syksyllä 2006. Siili kirjoittaa Arjatsalon version pohjalta kuvauskäsikirjoituksen näyttelijöitä varten. Pois jää kohtaus, jossa Remun entinen tyttöystävä lyö tätä leipäveitsellä.
Leikkausvaihe
Neljä kuvattua kohtausta leikataan pois. Niiden joukossa on yksi Siilin suosikkikohtauksista, jossa Remu kostaa vankilareissunsa murtokumppaneilleen.
Lähes kaikki väkivaltaa sisältävät kohtaukset pudotettiin pois viimeistään tässä vaiheessa. Elokuvasta tulee kesympi ja helpompi kuin vielä käsikirjoitusprosessin puolivälissä näytti.
Ammatti: Käsikirjoittaja
Tove Idström:
S.1954, kirjoittanut mm. elokuvat Eila, Ihanat naiset rannalla ja Akvaariorakkaus.
”Tämä työ on yksinäistä nysväämistä, omien ajatusten tuuppimista pöydän laidalta toiselle. Iso murros prosessissa tapahtuu kun yhteistyövaihe alkaa. Palavereissa tuottajalla, ohjaajalla, koko työryhmällä ja kaikkien pikkuserkuilla on mielipide, joka pitää ottaa huomioon.
Käsikirjoittajana silloin ajattelee, että tuossahan se nyt jo on, mitä nuo vielä rutisevat? Tosiasiassa käsikirjoitus vaatii kuitenkin vielä kehittelyä. Elokuva on yhteistyötä.
Urani aikana koko suomalainen elokuva-ala on ammattimaistunut. Tänne on syntynyt käsikirjoittajien ammattikunta. Ennen ohjaajat kirjoittivat yleensä itse.
Tätä työtä tehdään omalla itsellään. Jos en ole muuttunut elokuvan kirjoitusprosessin aikana ollenkaan, sen tekeminen on ollut turhaa.”
Pekko Pesonen:
S. 1976, kirjoittanut mm. elokuvat Lapsia ja aikuisia ja Tyttö sinä olet tähti.
”Suomessa kukaan ei elä vain elokuvia kirjoittamalla. Kaikki tekevät myös tv:ta tai opettavat.
Minulla on ollut ilo tehdä elokuvia pelkästään omista alkuperäisideoista. Tyttö sinä olet tähti -elokuvan myin kahden rivin sähköpostilla.
Kirjoitin Aleksi Bardylle, että mites tällainen: tyttö on lahjakas laulaja, poika haluaa tehdä tytöstä tähden, samoin levy-yhtiön pomo – mutta ilman poikaa.
Monta aikaisempaa ideaani hylännyt Aleksi vastasi heti, että tämä tehdään.
Nykyään pyrin kilpailuttamaan tuotantoyhtiöitä, se on ainoa tapa hilata palkkioita ylöspäin. Pieni osa tuottajista suhtautuu edelleen kilpailuttamiseen hieman nihkeästi. Se kostautuu heille, sillä parhaat jutut menevät jatkossa heiltä sivu suun. Kilpailuttaminen edellyttää tietysti niin hyvää ideaa, että siitä ollaan valmiita kilpailemaan.
Tällä hetkellä pitkän elokuvan käsikirjoituspalkkio on noin 30 000-60 000 euroa. Palkkion takana on useamman vuoden työ.
Välillä tuntuu koomiselta, että ohjaajat ja näyttelijät vievät kaiken kunnian, vaikka käsikirjoittaja on usein prosessin ainoa alkuperäistaiteilija.”
Veikko Eranti
Kuva Ville Juurikkala
