”Professorin vastaanotolle oli epämiellyttävää mennä, sillä hän kommentoi naispuolisten opiskelijoiden ulkonäköä. Vapaamuotoisissa illanvietoissa hän kähmi opiskelijoita”, kertoo Helsingin yliopistossa opiskeleva nainen.
Toinen opiskelija kertoo kokeneensa häirintää ruokalassa.
”Olin Unicafessa syömässä. Vieras mies tuppautui pöytääni, ja ryhtyi kyselemään tungettelevia, kuten missä olen ollut sinä päivänä, mihin olen menossa, voiko hän tulla mukaan. Koin tilanteen ahdistavaksi. Söin nopeasti ja poistuin paikalta. Myöhemmin olen huomannut pari kertaa Unicafessa, että sama mies on tunkenut väkisin keskustelemaan jonkun, ilmeisesti tuntemattoman naisen kanssa.”
Muun muassa tällaiseen häirintään voi törmätä yliopistolla. Osassa yliopistoista on häirintäyhdyshenkilö, johon häirintää kokenut voi ottaa yhteyttä apua tarvitessaan.
Myös useimmilla ylioppilaskunnilla on ainakin yksi häirintäyhdyshenkilö. Häirintäyhdyshenkilötoiminta ylioppilaskunnissa ei kuitenkaan ole lakisääteistä, vaan yksi jäsenistölle tarjotuista palveluista. Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) julkaisee tänä keväänä erityisen häirintäyhdyshenkilöille tarkoitetun oppaan.
Helsingin yliopiston tasa-arvovastaava ja häirintäyhdyshenkilö Terhi Saarikoski saa vuosittain opiskelijoilta muutaman yhteydenoton häirinnästä. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) kaksi häirintäyhdyshenkilöä saavat vuosittain yhteensä noin kymmenestä viiteentoista yhteydenottoa.
Helsingin yliopiston opiskelijoiden häirintäkokemusten yleisyydestä ei kuitenkaan ole tarkkaa tutkimustietoa.
”Häirintä on ei-toivottuja tekoja, mutta sen tunnistaminen ei ole aina helppoa. Jonkin kokemuksen määritteleminen häirinnäksi riippuu niin itse teosta, kulttuurisista käytännöistä kuin häirityn ja häiritsijän välisestä suhteesta”, luonnehtii SYL:n uuden häirintäoppaan kirjoittanut Elina Vaahtera.
Tasa-arvolaki kieltää häirinnän, joka perustuu sukupuoleen. Yhdenvertaisuuslaki puolestaan kieltää syrjinnän, ja laissa häirintä määritellään syrjinnäksi.
Yhdenvertaisuuslaki kieltää syrjinnän muuan muassa iän, etnisyyden, vammaisuuden ja seksuaalisuuden perusteella.
”Häirintä voi tapahtua monen asian perusteella yhtäaikaisesti, eikä lokerointi siis ole välttämättä järkevää”, Vaahtera sanoo.
Minkälaisia häirintää koskevat yhteydenotot sitten ovat?
”Ei ole helppoa yleistää, mutta hyvin usein kyseessä on jonkinlainen valta- tai riippuvuussuhde häirintää kokevan ja häiritsijäksi koetun välillä, mikä hankaloittaa tilanteista irtautumisen häirintää kokevalle”, vastaa HYY:n häirintäyhdyshenkilönä toimiva Sofia Lindqvist.
Häirintäyhdyshenkilöihin voi ottaa yhteyttä, jos tietää tai epäilee kokeneensa häirintää.
”Toiminta perustuu luottamuksellisuuteen. Tarjoamme häirintää kokeneelle tukea hänen kokemuksessaan. Sanomme, ettei häirintää tarvitse sietää. Joskus riittää jo se, että saa jakaa kokemuksensa toisen kanssa”, Lindqvist kertoo.
HYY:n toinen häirintäyhdyshenkilö Jiri Sironen kertoo, että häirintäasioiden eteenpäin vieminen riippuu yhteydenottajasta.
”Emme tee mitään ilman häirintää kokeneen suostumusta. Me voimme esimerkiksi kertoa, mihin voi ottaa yhteyttä.”
Yliopiston häirintäyhteyshenkilö Terhi Saarikoski painottaa häirinnän ennaltaehkäisyn merkitystä. ”Teemme paljon ennaltaehkäisevää työtä. Yliopistossa esimieskoulutukseen on sisällytetty tietoa häirinnän ehkäisystä. Tämä luo kulttuuria, jossa häirintää ei hyväksytä. Kun pelisäännöt ovat olemassa ja tiedossa, tapauksiin osataan tarttua varhaisessa vaiheessa.”
Emmi Vähäpassi
