Päivi Kärkkäinen:
Syntyi Tampereella 1955. Filosofian lisensiaatti, toimittaja ja logonomi. Opiskellut Tampereen yliopistossa, Helsingin kauppakorkeakoulussa ja Ohio State Universityssä. Työskennellyt mm. Ylen TV2:n johtajana ja ohjelmistopäällikkönä. Joulukuusta 2007 alkaen hän on ollut Suomen kansallisoopperan pääjohtaja.
Ainevalintani ihmetyttivät
Opiskelin samaan aikaan päätoimisesti kolmessa eri tiedekunnassa. Humanistisessa opiskelin äidinkielen opettajaksi. Taloudellis- hallinnollisessa tiedekunnassa pääaineenani oli yrityksen hallinto. Opiskelin myös yhteiskuntatieteellisessä, joka oli 1970-luvulla vahvasti yhteiskunnallisesti tiedostava ympäristö.
Monitieteellisyys oli avartavaa, mutta sitä myös kummasteltiin. Tuutorini sanoivat, että aineyhdistelmälläni ei ikinä valmistuisi mihinkään.
Opiskelutavaroitani pidin kahdessa eri laukussa. Mennessäni kauppatieteiden luennolle kädessäni oli attaseasalkku, humanistisessa ja yhteiskuntatieteellisessä käytin reppua. Tämä auttoi pitämään eri opiskelumapit erillään, mutta samalla se auttoi identifioitumaan eri ryhmiin.
Professori nimitteli punikiksi
Opiskellessani tiedotusoppia minun piti yliopiston harjoitustoimituksessa haastatella erästä professoria taloudellis-hallinnollisesta tiedekunnasta. Siihen aikaan oli vahva käsitys, että juuri Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellinen oli vasemmistolaisten hallussa ja että siellä opetettaisiin vasemmistolaista ideologiaa.
Professori ei tiennyt mitään vakaumuksestani, mutta piti minua ”yhtenä niistä punikkitoimittajista” ja kieltäytyi siksi antamasta haastattelua. Se oli minusta äärettömän loukkaavaa ja epäoikeudenmukaista, koska olin tekemässä oikeaa lehtijuttua.
En mennyt bileisiin, mutta leivoin pullaa
Koska opiskelin samaan aikaan useita aineita ja tein koko ajan opiskelun ohessa töitä, minulla ei ollut juuri vapaa-aikaa. En osallistunut usein perinteiseen opiskelijaelämään. Osittain se johtui siitäkin, että olin nuori rouva ja olin vapaa-aikanani mieluummin kotona leipomassa korvapuusteja. Lisäksi minulla oli oma, vanha ystäväpiiri. Opiskelijajuhlintaan ei silloin jäänyt aikaa. Juhlimmehan mekin toki, mutta eri porukassa.
Ihailin Mikko Alataloa kampuksen kuppilassa
Tampereen yliopiston ruokala Alakuppila on legendaarinen. Siellä tuli vietettyä paljon aikaa tupakkaa poltellen. Ihailimme Alatalon Mikkoa ja Juicea, jotka myös istuivat Alakuppilassa. He olivat vähän vanhempia, mutta vielä opiskelijoita. Yliopistolla he olivat pieniä julkkiksia. Alatalo opiskeli tiedotusoppia, Juice englanninkielen kääntämistä. Alatalosta mieleen on jäänyt siniset lasit ja hymy, Juicella oli pitkä tukka ja loistava verbalistiikka.
Luentojen välillä juoksin ympäri kaupunkia
Tampereen yliopisto sijaitsi tuohon aikaan useassa eri toimipisteessä, joten luentojen välissä piti vartissa juosta paikasta toiseen: pääkampukselta keskustorille ja keskustorilta Pyynikille. Joskus vartti ei edes riittänyt, mutta aina me laukkujemme kanssa pyyhälsimme kovaa kyytiä.
Minua kiinnostivat eniten tiedotusoppi ja puheoppi, enkä halunnut olla niiltä luennoilta poissa. Mutta kun meidän piti opiskella kantasuomen äännehistoriaa, en ikinä ymmärtänyt, miten sen opiskelu voisi minua hyödyttää.
En muuten tiedä sitä vieläkään.
Elina Loisa
Kuvitus Ville Hyttinen
